226. Herran Temppeli

Ah armas Herran temppeli,

Joss’ istuu herran kansa,

Ja laulu soi ja lausuupi

Sanoa palvelijansa!

Siell’ ilojuhlaa riemuitaan,

Ei mitkään juhlat maailman

Voi verrattaa sen kanssa.

Suloisen rauhan löydämme

Me huonehessa Luojan,

Ja tuskista sydämemme

Me saamme siellä suojan;

Maailman pauhun helteestä

Siell’ Herran henki jäähdyttää

Se toivon, turvan tuoja.

Sä huolen alla huokaava

Sen varmaan kyllä tiennet,

Kuss’ lohdutus on saatava,

Kuhunka huoleis vienet;

Maailman hyljäät myrskyineen,

Käyt herran tyyneen huoneeseen,

Siell’ löytävä sen lienet.

Jos raskas ollee mielesi,

Sen Herra siellä poistaa,

Jos tumaa, synkkä tuntosi,

Valollaan hän sen loistaa;

Jos toivosi on sammunut,

Jos voimasi on uupunut,

Hän siellä antaa toista.

Sä armas Herran temppeli,

Jost’ uskon valkeus tulkoon,

Avoinna aina porttisi

Se syntisille olkoon!

Kuin oli aina meillenkin,

Niin lapsen-lapsillemmekin

Pyhänä piiris’ olkoon!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig: Neljä virttä Runeberg’in virsikirjasta. Suomentanut A. Oksanen. [tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 15.12.2006. Alun perin ilmestynyt teoksessa Suomi 1858, 1 jakso. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Ahlqvist. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ahlqvist/runebergin_neljavirtta1858_rdf.xml.