Säkeitä sovusta

Oi! kuinka kaunis mainittaa

On weljein hywä sopu,

Kuin toinen toistans’ rakastaa,

Ei etu keltään lopu;

Niin rauhan rakas sanoma

On kansain kuulta ihana

Ja ilo ihmiskunnan.

2.

Kuin kaste luonnon kirkastaa

Ja wiljat wirwoittaapi,

Niin sopu kaikki kaunistaa

Ja huolet huojentaapi.

Ken sowus elää ainiaan,

Ei puutu iloo milloinkaan

Eik’ suurta siunausta.

Lähde: Lyytinen, Pentti ja Anna Reetta Korhonen 1961: Pentti Lyytisen ja Anna Reetta Korhosen runoja. Toimittanut Vihtori Laurila. Peuran museosäätiö, Rautalampi.