Kääntymys

Töin tuskin muistin haltiat harvoinkaan,

Tyrskyissä huiman tietehen harhaillen;

Nyt täytyy purjeet kääntää toisin,

Matkoja vanhoja uudistella.

Taivainen Taatto, näät, tuliliekillään

Useesti ruhtoin pilviä, ohjasi

Lävitse selvän ilman ukkois-valjakot

kiitävin vaunuinensa:

Niin että jäykkä maa sekä virtain vuo

Ja Styx ja hornat hirveät Taenaron,

Tuon kammottavan, ynnä Atlaan

Viimenen äärikin järkkyi siitä.

Voi Luoja nostaa lanseat, loistavan

Lannistaa, tuoden pilviä: ruunun tään

Fortuna julma siivin sievin

Sieppasi, tuonne sen riemuin siirsi.

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.