Autuasten isänmaa

Tuoll’ autuasten isänmaa

On tähtein tuolla puolen.

Siell’ ijät’ sielu elää saa,

Kun Herrassa mä kuolen.

Mä olen köyhä matkamies

Ja muukalainen täällä.

Jo kohta päättyykin kenties

Mun matkani maan päällä.

Oi ettei koti maallinen

Mua vaan niin miellyttäisi,

Ett’ isänmaani ylhäinen

Mult’ unhotuksiin jäisi!

Mut jos mä matkan menoihin

Mielistyn liiaks milloin,

Niist’, Isä, keinoin parhaimmin

Mua vieroita pois silloin!

Jos mailma soisi antejaan

Ja sydän syttyis noista,

Mua muistuta: ne varjot vaan

On taivaan tavaroista!

Jos oisin kurja, onneton

Mä Latsaruksen lailla,

Suo päättää: kerran kyllä on,

Nyt hetken olen vailla!

Sydäntän kylmää sytyttäin

Mua ohjaa, armonhenki!

Suo kaiken johtaa kotiin päin,

Ilojen, murheidenki

Ja elämän ja kuoleman

Ja yön ja päivän valon,

Ett’ aina muistan taivahan

Ja perintöni jalon!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.