väittää
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]väittää (53-C) (taivutus[luo])
- kertoa asia totena; inttää, vakuuttaa
- Väitti kivenkovaan, että ei tiedä asiasta mitään.
- En minä sitä tehnyt. -En ole väittänytkään, että teit.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋæi̯t̪ːæːˣ/
- tavutus: väit‧tää
Etymologia
[muokkaa]Johdos sanasta väki merkityksessä ‘voima‘.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: väite, väittäjäiset, väittäminen, väittämä, väitös
- verbit: frekventatiivinen väitellä
Idiomit
[muokkaa]- väittää vastaan (sanoa vastaan, inttää)
- Älä viitsi aina väittää vastaan!
- En voi väittää vastaan siinä, että hän olisi luotettava.
Aiheesta muualla
[muokkaa]- väittää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004