tokaari
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tokaari (6)
- jokin tokaarilainen kieli (nykyisessä Länsi-Kiinassa puhuttuja kuolleita indoeurooppalaisia kieliä)
- tokaarilaisen kielen puhuja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tokaari | tokaarit |
| genetiivi | tokaarin | tokaarien tokaareiden tokaareitten |
| partitiivi | tokaaria | tokaareita tokaareja |
| akkusatiivi | tokaari; tokaarin |
tokaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tokaarissa | tokaareissa |
| elatiivi | tokaarista | tokaareista |
| illatiivi | tokaariin | tokaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tokaarilla | tokaareilla |
| ablatiivi | tokaarilta | tokaareilta |
| allatiivi | tokaarille | tokaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tokaarina | tokaareina |
| translatiivi | tokaariksi | tokaareiksi |
| abessiivi | tokaaritta | tokaareitta |
| instruktiivi | – | tokaarein |
| komitatiivi | – | tokaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tokaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kieli
|
2. puhuja
|