termi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]termi (5)
- (kielitiede) ammattisana; jollakin erikoisalalla käytettävä käsitteen kielellinen (kirjoitettu tai ääneen lausuttu) nimitys, joka voi olla sana, sanaliitto tai lyhenne
- Termit ovat käsitteiden nimiä erikoiskielissä.
- (matematiikka) lausekkeen jäsen
Huomautukset
[muokkaa]- Sanat käsite ja termi sekoittuvat helposti yleiskielessä. Käsite tarkoittaa ihmisen mielessä olevaa ideaa jostakin abstraktista tai konkreettisesta asiasta, kun taas termi tarkoittaa tuon idean kielellistä (kirjoitettua tai ääneen lausuttua) nimitystä.[1]
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ermi/, [ˈt̪e̞rmi]
- tavutus: ter‧mi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | termi | termit |
| genetiivi | termin | termien (termein) |
| partitiivi | termiä | termejä |
| akkusatiivi | termi; termin |
termit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | termissä | termeissä |
| elatiivi | termistä | termeistä |
| illatiivi | termiin | termeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | termillä | termeillä |
| ablatiivi | termiltä | termeiltä |
| allatiivi | termille | termeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | terminä | termeinä |
| translatiivi | termiksi | termeiksi |
| abessiivi | termittä | termeittä |
| instruktiivi | – | termein |
| komitatiivi | – | termeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | termi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kaksiterminen
- substantiivit: termistö
Yhdyssanat
[muokkaa]ammattitermi, isotermi, lakitermi
Aiheesta muualla
[muokkaa]- termi Kielitoimiston sanakirjassa
- termi Tieteen termipankissa
- Artikkelit 887, 2230 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Terminologian sanasto Sanastokeskus TSK ry. 29.4.2017.