tyrmä
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]tyrmä (10) (komparatiivi tyrmempi, superlatiivi tyrmin) (taivutus [luo])
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪yrmæ/
- tavutus: tyr‧mä
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
- selli, vankila
- varsinkin linnan kellarissa sijaitseva vankikoppi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tyrmä | tyrmät |
| genetiivi | tyrmän | tyrmien (tyrmäin) |
| partitiivi | tyrmää | tyrmiä |
| akkusatiivi | tyrmä; tyrmän |
tyrmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tyrmässä | tyrmissä |
| elatiivi | tyrmästä | tyrmistä |
| illatiivi | tyrmään | tyrmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tyrmällä | tyrmillä |
| ablatiivi | tyrmältä | tyrmiltä |
| allatiivi | tyrmälle | tyrmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tyrmänä | tyrminä |
| translatiivi | tyrmäksi | tyrmiksi |
| abessiivi | tyrmättä | tyrmittä |
| instruktiivi | – | tyrmin |
| komitatiivi | – | tyrmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tyrmä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sana on laina venäjän sanasta тюрьма́ (tjurmá), johon pohjautuvat myös useat suomen lähisukukielten lainat. Sanan ensiesiintymä suomen kirjakielessä julkaistiin 1842 G. J. Mechelinin venäläis-suomalaisessa sanaluettelossa.[2]
Käännökset
[muokkaa]1. selli, vankila
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tyrmä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1374. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.