tunkea

tunkea (58-G) (taivutus[luo])

1. työntää jotakin ahtaaseen paikkaan

   Sain juuri ja juuri tungettua toiset housut matkalaukkuun.

2. (arkikieltä) tunkeutua, työntyä ahtaaseen paikkaan

   Älä tänne tunge!

3. puskea, työntää voimakkaasti

• IPA: /ˈt̪uŋkeɑˣ/
• tavutus: tun‧ke‧a

• pakata

• [1] työntää ahtaseen paikkaan: ahtaa, sulloa, survoa, änkeä, ängetä

• substantiivit: tungos, tunkeminen, tunku
• verbit: tungeksia, tungetella, tunkeilla, tunkeutua

• tunkea Kielitoimiston sanakirjassa