tun

Katso myös: Tun, tůň

tun (katakana: トゥン)

1. kaksi ihmistä

• sanoista tu (kaksi) ja -n (ihmisten lukumäärää ilmaiseva suffiksi)

• tu, tup, tusuy
• hempakiw
• sinen, tun, ren, inen, asiknen, iwaniw, arwaniw, tupesaniw, sinepesaniw, waniw, hotnen

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

tun

1. (persoonapronomini) sinä

tun n. (määräinen: tunul, monikko: tunuri, määräinen: tunurile)

1. tykki
2. (kansanomainen) ukkonen

• latinan tonus (DEX)

• tunet

tun

1. tehdä
2. saada aikaan

• substantiivit: Tat, Getue
• verbit: abtun, antun, auftun, austun, betun, dartun, durchtun, guttun, heraustun, herum, hervortun, hintun, hinauftun, hinaustun, hineintun, hinübertun, hinzutun, mittun, nachtun, übertun, umtun, vertun, wegtun, wehtun, zutun, zurücktun, zusammentun