sina

Katso myös: sinä, sinā, sína, šina

sina

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta sin
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta sin

sina

1. (possessiivinen) monikkomuoto sanasta sin; [hän ...] -nsa/-nsä

   Hon älskar sina barn.

   Hän rakastaa lapsiansa.

sina (1)

1. ehtyä

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: sina
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: sinande [luo]
• passiivin part. prees: –
• part. perf.:

• aldrig sinande

sina

1. (persoonapronomini) sinä

sina (lyhyt muoto sa, gen sinu, su, part sind, mon nom teie, te)

1. (persoonapronomini) sinä, yleensä lausepainollisena.

   Räägi sina. – Puhu sinä.

• ÕS 2017 tyyppi 0 (sina) epäsäännöllonen

Sijamuoto	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	sina, sa	teie, te
Genetiivi	sinu, su	teie, te
Partitiivi	sind	teid
Illatiivi	sinusse, susse	teisse
Inessiivi	sinus, sus	teis
Elatiivi	sinust, sust	teist
Allatiivi	sinule, sulle	teile
Adessiivi	sinull, sull	teil
Ablatiivi	sinult, sult	teilt
Translatiivi	sinuks	teieks, teiks
Terminatiivi	sinuni	teieni
Essiivi	sinuna	teiena
Abessiivi	sinuta	teieta
Komitatiivi	sinuga, suga	teiega

• lyhyt muoto sa, yleensä lausepainottomana

• Kus su vend on? – Missä veljesi on?

sina (yks. gen. sina, yks.part. sina; mon. nom. teie)

1. persoonapronomini sinä

   Ütle mulle sina. - Sinuttele minua ["sano minua sinuksi"].

   Teiest saigi sina. – Teistä tulikin sinä.

   Olin naabriga sina peal 'sinatasime üksteist' – Olin naapurin kanssa sinut, sinuttelimme toisiamme.

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	sina	teie
Genetiivi	sina	teie
Partitiivi	sina	teiet
Illatiivi	sinasse	teiesse

• sinatama

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : sina [1]

sina (gen sina, part sina, adt sinna)

1. sini, sinisyys

   silmade sina – silmien sini

   taevade sina – taivaansini

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu
• yksikön illatiivi sinna ja sinasse

• sina Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

sina (gen su, part sinno)

1. sinä

• Katso sa

sina

1. tukka