summittainen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]summittainen (38) (komparatiivi summittaisempi, superlatiivi summittaisin) (taivutus[luo])
- epätarkka, arvioon perustuva, likimääräinen, suuripiirteinen
- summittainen sijainti
- summittainen ajankohta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsumːit̪ˌt̪ɑi̯nen/
- tavutus: sum‧mit‧tai‧nen
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. epätarkka, arvioon perustuva, likimääräinen, suuripiirteinen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: summittaisesti
- substantiivit: summittaisuus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- summittainen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.