ruso

ruso (1)

1. (ylätyyliä, runollinen) rusko; puna, punerrus, kasvojen terve väri

   Hänen ruumiinsa värisi kuin haavanlehti tuulessa. Poissa oli hänen poskiensa ruso. (Urhot, K. Karikko)

   Ruusu hohti hänen rusojansa, / Lilja immen silmin katsoi (Khrysanthos, Runeberg)

• IPA: /ˈruso/
• tavutus: ru‧so

rusokas, rusokki, rusottaa, rusotus

rusohiukkanen, rusohuuli, rusohuulinen, rusojuuri, rusokärpässieni, rusoposki, rusoposkinen, rusopöllönen, rusotähtianis

• ruso Kielitoimiston sanakirjassa

ruso m., rusa f. (monikko rusos m., rusas f.)

1. venäläinen (myös substantiivina)

ruso m. (ei monikkoa)

1. venäjän kieli

• Rusia
• ensalada rusa

ruso (yks. akk. ruson; mon. rusoj, mon. akk. rusojn)

1. venäläinen