paprika

Katso myös: Paprika, páprika

paprika (12)

1. (yleisesti) mikä tahansa paprikoiden sukuun (Capsicum) kuuluva koisokasvien laji tai sellaisen yksilö; Luonnonvaraisia ja viljeltyjä lajikkeita on runsaasti. Makeaa tai miedonmakuista paprikaa käytetään salaatteihin ja ruoanlaittoon. Tulista paprikaa (chiliä) käytetään mausteena tai koristekasvina.
2. (erityisesti) edellisiin kuuluva laji Capsicum annuum tai sen yksilö
3. edellisten vihanneshedelmä
4. edellisestä jauhamalla saatava mauste

• IPA: /ˈpɑprikɑ/
• tavutus: pap‧ri‧ka

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	paprika	paprikat
genetiivi	paprikan	paprikoiden paprikoitten (paprikain)
partitiivi	paprikaa	paprikoita
akkusatiivi	paprika; paprikan	paprikat
sisäpaikallissijat
inessiivi	paprikassa	paprikoissa
elatiivi	paprikasta	paprikoista
illatiivi	paprikaan	paprikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paprikalla	paprikoilla
ablatiivi	paprikalta	paprikoilta
allatiivi	paprikalle	paprikoille
muut sijamuodot
essiivi	paprikana	paprikoina
translatiivi	paprikaksi	paprikoiksi
abessiivi	paprikatta	paprikoitta
instruktiivi	–	paprikoin
komitatiivi	–	paprikoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	paprika-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• unkarin kautta^[1]

• espanjanpippuri, turkinpippuri
• täytetty paprika

• maustepaprika, ruokapaprika, vihannespaprika
• paprikajauhe
• paprikasumutin

• paprika Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 5181 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

paprika (ei monikkoa)

1. paprikamauste, paprikajauhe

• paprika vihanneksena on englanniksi pepper ( ← sweet pepper, bell pepper; vrt. chili pepper)

paprika m.

1. paprikajauhe, paprikamauste

• poivron

paprika yl. (1) (yks. määr. paprikan [luo], mon. epämäär. paprikor [luo], mon. määr. paprikorna [luo])

1. paprika

• paprika Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

paprika

1. paprika (kasvi)
2. paprika (vihanneshedelmä)