kisa

Katso myös: kiša, kısa

kisa (9)^[1]

1. (usein monikossa) kilpailu, urheilukilpailu
2. leikki, karkelo, kilvoittelu ja muu yhteinen ilonpito kisailijoiden kesken

• IPA: /ˈkisɑ/
• tavutus: ki‧sa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kisa	kisat
genetiivi	kisan	kisojen (kisain)
partitiivi	kisaa	kisoja
akkusatiivi	kisa; kisan	kisat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kisassa	kisoissa
elatiivi	kisasta	kisoista
illatiivi	kisaan	kisoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kisalla	kisoilla
ablatiivi	kisalta	kisoilta
allatiivi	kisalle	kisoille
muut sijamuodot
essiivi	kisana	kisoina
translatiivi	kisaksi	kisoiksi
abessiivi	kisatta	kisoitta
instruktiivi	–	kisoin
komitatiivi	–	kisoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kisa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• karkelo, kisailu,
• kilpa

• verbit: kisailla, kisata

arvokisa, hallikisa, hiihtokisa, kisajoukkue, kisakaupunki, kisakylä, kisatyttö, maailmanmestaruuskisa, mestaruuskisa, missikisa, olympiakisat, rankkarikisa, teräsmieskisa, urheilukisa, voimistelukisa yleisurheilukisa

aski, kasi, sika

• kisa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 502 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

kisa (1)

1. siristää (silmiä)

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: kisa
• passiivin infinitiivi: kisas
• aktiivin part. prees: kisande [luo]
• passiivin part. prees: kisandes
• part. perf.: yl. kisad, n. kisat, määr./mon. kisade

kisa (gen kisa, part kisa, adit kissa)

1. huuto, parku; kiljunta, möly, möykkä, mekkala, mekastus; rähinä

   kisa ja kära – huuto ja parku, valtava kohu yms.

• kisama
• kisendama

• kisa Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• kisa sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)