empire

empire (8)^[1]

1. uusklassisen arkkitehtuurin toinen vaihe; keisarityyli, ranskalainen Napoleon I:n aikana kehittynyt arkkitehtuurin, sisustuksen ja pukeutumisen tyylisuunta

   C.L. Engelin suunnittelema Helsingin keskusta edustaa pietarilaista empireä.

   Tuolit ovat tyypillistä empireä.

   naisen empirepuku

• IPA: /ˈempire/
• tavutus: em‧pi‧re

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	empire	empiret
genetiivi	empiren	empirejen (empirein)
partitiivi	empireä	empirejä
akkusatiivi	empire; empiren	empiret
sisäpaikallissijat
inessiivi	empiressä	empireissä
elatiivi	empirestä	empireistä
illatiivi	empireen	empireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	empirellä	empireillä
ablatiivi	empireltä	empireiltä
allatiivi	empirelle	empireille
muut sijamuodot
essiivi	empirenä	empireinä
translatiivi	empireksi	empireiksi
abessiivi	empirettä	empireittä
instruktiivi	–	empirein
komitatiivi	–	empireine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	empire-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• uusklassinen

empirekaupunginosa

• empire Kielitoimiston sanakirjassa

Empire (ei vertailuasteita)

1. empiretyylinen, empire-

   the Empire style in architecture

empire (monikko empires)

1. keisarikunta; imperiumi
2. valtakunta
3. maailmanvalta

• empire of lies
• evil empire

• the Empire State – New Yorkin osavaltio

empire m. (monikko empires[luo])

1. imperiumi, keisarikunta
2. valtakunta

• IPA: /ɑ̃.piʁ/

• Näin äännetään alueella: Pariisi, Ranska

• latinan sanasta imperium^[1]

• empereur, impératrice, impérial

• empire Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)