domino

Katso myös: dominó, dominò

domino (2)

1. eräs peli, jota pelataan laittamalla peräkkäin numeroituja nappuloita
2. dominopelin nappula, dominopalikka

• IPA: /ˈdomino/
• tavutus: do‧mi‧no

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	domino	dominot
genetiivi	dominon	dominojen dominoiden dominoitten
partitiivi	dominoa	dominoita dominoja
akkusatiivi	domino; dominon	dominot
sisäpaikallissijat
inessiivi	dominossa	dominoissa
elatiivi	dominosta	dominoista
illatiivi	dominoon	dominoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	dominolla	dominoilla
ablatiivi	dominolta	dominoilta
allatiivi	dominolle	dominoille
muut sijamuodot
essiivi	dominona	dominoina
translatiivi	dominoksi	dominoiksi
abessiivi	dominotta	dominoitta
instruktiivi	–	dominoin
komitatiivi	–	dominoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	domino-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• dominoefekti, dominoteoria

• domino Kielitoimiston sanakirjassa

domino (monikko dominos tai dominoes)

1. domino
2. dominopalikka

domino

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominar

domino (yksikön akkusatiivi dominon; monikko domini, monikon akkusatiivi dominin)

1. (peli, puku) domino

domino

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominare

dominō

1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta dominus
2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta dominus

domino

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä dominar