narri
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]narri (5)
- yleensä hoviin kuulunut henkilö, jonka tehtävänä oli hauskuttaa kuulijoitaan esimerkiksi vitsejä kertomalla
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnɑr.ri/
- tavutus: nar‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | narri | narrit |
| genetiivi | narrin | narrien (narrein) |
| partitiivi | narria | narreja |
| akkusatiivi | narri; narrin |
narrit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narrissa | narreissa |
| elatiivi | narrista | narreista |
| illatiivi | narriin | narreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narrilla | narreilla |
| ablatiivi | narrilta | narreilta |
| allatiivi | narrille | narreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narrina | narreina |
| translatiivi | narriksi | narreiksi |
| abessiivi | narritta | narreitta |
| instruktiivi | – | narrein |
| komitatiivi | – | narreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | narri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: narrimainen
- substantiivit: narrius
Yhdyssanat
[muokkaa]hovinarri, narrinpeli, narrinpuku
Aiheesta muualla
[muokkaa]- narri Kielitoimiston sanakirjassa
Italia
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]narri
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä narrare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä narrare