mitättömyys
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mitättömyys (40)
- se, että on mitätön
- (kuvaannollisesti, halventava) vähäpätöinen asia tai esine; saamaton tai ponneton ihminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmit̪æt̪ˌt̪ømyːs/
- tavutus: mi‧tät‧tö‧myys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mitättömyys | mitättömyydet |
| genetiivi | mitättömyyden | mitättömyyksien |
| partitiivi | mitättömyyttä | mitättömyyksiä |
| akkusatiivi | mitättömyys; mitättömyyden |
mitättömyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mitättömyydessä | mitättömyyksissä |
| elatiivi | mitättömyydestä | mitättömyyksistä |
| illatiivi | mitättömyyteen | mitättömyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mitättömyydellä | mitättömyyksillä |
| ablatiivi | mitättömyydeltä | mitättömyyksiltä |
| allatiivi | mitättömyydelle | mitättömyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mitättömyytenä | mitättömyyksinä |
| translatiivi | mitättömyydeksi | mitättömyyksiksi |
| abessiivi | mitättömyydettä | mitättömyyksittä |
| instruktiivi | – | mitättömyyksin |
| komitatiivi | – | mitättömyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mitättömyyde- | |
| vahva vartalo | mitättömyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
mitättömyyt- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. ja 2. se, että on mitätön; joku tai jokin, joka on vähäpätöinen, aikaansaamaton tai ponneton
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]- (myös kuvaannollisesti) suuruus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mitättömyys Kielitoimiston sanakirjassa