para

Katso myös: para-, parà, pára, pära

para (9)^[1]

1. (taruolento) pohjoismaisissa uskomuksissa muuntuneessa hahmossa esiintyvä (varta vasten valmistettu) voimallinen uskomusolento, jonka uskottiin tuovan omistajalleen elintarvikkeita, erityisesti karjantuotteita

   Sillä on katti parana.

• IPA: /ˈpɑrɑ/
• tavutus: pa‧ra

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	para	parat
genetiivi	paran	parojen (parain)
partitiivi	paraa	paroja
akkusatiivi	para; paran	parat
sisäpaikallissijat
inessiivi	parassa	paroissa
elatiivi	parasta	paroista
illatiivi	paraan	paroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paralla	paroilla
ablatiivi	paralta	paroilta
allatiivi	paralle	paroille
muut sijamuodot
essiivi	parana	paroina
translatiivi	paraksi	paroiksi
abessiivi	paratta	paroitta
instruktiivi	–	paroin
komitatiivi	–	paroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	para-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• paranpaska
• paranvoi

arpa, para-, rapa

• para Kielitoimiston sanakirjassa

para

1. hyvä, terve, sopiva; vertailumuodot parempi, paras

para (monikko paras)

1. lyhentymä sanasta paratrooper
2. lyhentymä sanasta paragraph

para

1. varten, takia

para

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä parar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä parar

para

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä parir
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä parir
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä parir

para

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä parare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä parare

para

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä parar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä parar

para

1. sade

pȁra f.  (mon. gen. pȃrā)

1. höyry

• IPA: /'pâra/
• tavutus: pa‧ra

	yksikkö	monikko
nominatiivi	para	pare
genetiivi	pare	para
datiivi-lokatiivi	pari	parama
akkusatiivi	paru	pare
vokatiivi	paro	pare
instrumentaali	parom	parama

• pȁra Hrvatski jezični portal
• pȁra Školski rječnik hrvatskoga jezika

pàra f.  (monikko pàre, mon. gen. pȃrā)

1. para (Jugoslavian valuutta, 1/100 Montenegron valuutasta 1906–1918)
2. (arkikieltä, yl. monikossa) raha

• IPA: /'pǎra/
• tavutus: pa‧ra

	yksikkö	monikko
nominatiivi	para	pare
genetiivi	pare	para
datiivi-lokatiivi	pari	parama
akkusatiivi	paru	pare
vokatiivi	paro	pare
instrumentaali	parom	parama

• pàra Hrvatski jezični portal
• pàra Školski rječnik hrvatskoga jezika

pȃra

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta par

• IPA: /'pâːra/
• tavutus: pa‧ra

parā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä parō

para

1. varten, takia, vuoksi

   Tenho um recado para você. – Minulla on viesti sinulle. [sinua varten]

para

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä parar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä parar

para f.

1. höyry
2. pari

para

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä parer

pȁra f. (kyrillinen пара)

1. höyry

pàra f. (kyrillinen пара)

1. para (Jugoslavian valuutta, 1/100 Montenegron valuutasta 1906–1918)
2. (arkikieltä, yl. monikossa, tai sadasosa) raha

   Dinar je danas oslabio prema evru, drugi dan zaredom, za 23 pare ili 0,23 odsto, tako da zvanični srednji kurs iznosi 102,8127 dinara za jedan evro.

   Dinaari heikkeni taas euroon nähden, toista päivää peräkkäin, 23 ~ tai 0,23 %, joten virallinen keskikurssi on 102,8127 dinaaria euroa kohden. (B92.sr)

para -sı

1. raha