mitata

²⁾ Usually with a possessive suffix (active only).
³⁾ Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

⁴⁾ Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd

inessive

mittaamassa

—

elative

mittaamasta

—

illative

mittaamaan

—

adessive

mittaamalla

—

abessive

mittaamatta

—

instructive

mittaaman

mitattaman

4th³

verbal noun

mittaaminen

5th¹

Possessive forms
Person	sing.	plur.
1st	mittaamaisillani	mittaamaisillamme
2nd	mittaamaisillasi	mittaamaisillanne
3rd	mittaamaisillaan mittaamaisillansa

Derived terms

adjectives: mittaamaton
nouns: mittaus
verbs: frequentative mitellä, mittailla; factitive mittauttaa

Anagrams

Mattia, maitat, maitta, matita, mittaa, tatami

Ingrian

Etymology

From mitta (“measure”) +‎ -ta. Akin to Finnish mitata and Karelian mitata.

Pronunciation

(Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmitɑtɑ/, [ˈmitɑt]
(Soikkola) IPA^(key): /ˈmitɑtɑ/, [ˈmid̥ɑd̥ɑ]
Rhymes: -itɑt, -itɑtɑ
Hyphenation: mi‧ta‧ta

Verb

mitata

(transitive) to measure
- 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 6:
  Mittaisivat mitälee plaanua mööt, reknaisiit ja sanoivat, etti linnaa saa ono neljä kilometraa i yli tunnin, melkeen, möö leenemmä kois.
  They measured something along the map, counted and said, that it's four kilometers to the city and in an hour, approximately, we would be home.

Conjugation

Conjugation of mitata (type 16/maata, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mittaan	en mittaa	1st singular	oon mitant, oon mitannut	en oo mitant, en oo mitannut
2nd singular	mittaat	et mittaa	2nd singular	oot mitant, oot mitannut	et oo mitant, et oo mitannut
3rd singular	mittajaa	ei mittaa	3rd singular	ono mitant, ono mitannut	ei oo mitant, ei oo mitannut
1st plural	mittaamma	emmä mittaa	1st plural	oomma mitanneet	emmä oo mitanneet
2nd plural	mittaatta	että mittaa	2nd plural	ootta mitanneet	että oo mitanneet
3rd plural	mittajaat¹⁾, mittaavat²⁾, mitataa	evät mittaa, ei mitata	3rd plural	ovat mitanneet	evät oo mitanneet, ei oo mitattu
impersonal	mitataa	ei mitata	impersonal	ono mitattu	ei oo mitattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mittaisin	en mitant, en mitannut	1st singular	olin mitant, olin mitannut	en olt mitant, en olt mitannut
2nd singular	mittaisit, mittaist¹⁾	et mitant, et mitannut	2nd singular	olit mitant, olit mitannut	et olt mitant, et olt mitannut
3rd singular	mittais	ei mitant, ei mitannut	3rd singular	oli mitant, oli mitannut	ei olt mitant, ei olt mitannut
1st plural	mittaisimma	emmä mitanneet	1st plural	olimma mitanneet	emmä olleet mitanneet
2nd plural	mittaisitta	että mitanneet	2nd plural	olitta mitanneet	että olleet mitanneet
3rd plural	mittaisiit¹⁾, mittaisivat²⁾, mitattii	evät mitanneet, ei mitattu	3rd plural	olivat mitanneet	evät olleet mitanneet, ei olt mitattu
impersonal	mitattii	ei mitattu	impersonal	oli mitattu	ei olt mitattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	mittajaisin	en mittajais	1st singular	olisin mitant, olisin mitannut	en olis mitant, en olis mitannut
2nd singular	mittajaisit, mittajaist¹⁾	et mittajais	2nd singular	olisit mitant, olisit mitannut	et olis mitant, et olis mitannut
3rd singular	mittajais	ei mittajais	3rd singular	olis mitant, olis mitannut	ei olis mitant, ei olis mitannut
1st plural	mittajaisimma	emmä mittajais	1st plural	olisimma mitanneet	emmä olis mitanneet
2nd plural	mittajaisitta	että mittajais	2nd plural	olisitta mitanneet	että olis mitanneet
3rd plural	mittajaisiit¹⁾, mittajaisivat²⁾, mitattais	evät mittajais, ei mitattais	3rd plural	olisivat mitanneet	evät olis mitanneet, ei olis mitattu
impersonal	mitattais	ei mitattais	impersonal	olis mitattu	ei olis mitattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	mittaa	elä mittaa	2nd singular	oo mitant, oo mitannut	elä oo mitant, elä oo mitannut
3rd singular	mitatkoo	elköö mitatko	3rd singular	olkoo mitant, olkoo mitannut	elköö olko mitant, elköö olko mitannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	mitatkaa	elkää mitatko	2nd plural	olkaa mitanneet	elkää olko mitanneet
3rd plural	mitatkoot	elkööt mitatko, elköö mitattako	3rd plural	olkoot mitanneet	elkööt olko mitanneet, elköö olko mitattu
impersonal	mitattakkoo	elköö mitattako	impersonal	olkoo mitattu	elköö olko mitattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	mitannen	en mitanne
2nd singular	mitannet	et mitanne
3rd singular	mitannoo	ei mitanne
1st plural	mitannemma	emmä mitanne
2nd plural	mitannetta	että mitanne
3rd plural	mitannoot	evät mitanne, ei mitattane
impersonal	mitattannoo	ei mitattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		mitata	present	mittaava	mitattava
2nd	inessive	mitatees	past	mitant, mitannut	mitattu
2nd	instructive	mitaten	¹⁾ Chiefly in the Soikkola dialect. ²⁾ Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. ^) For the imperative, the 2nd plural (mitatkaa) may be used for the 3rd person as well. ^) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) to the indicative ^*) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka^?/-kä^?) or -kse* to either the indicative or the potential ^***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-*, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	mittaamaa
	inessive	mittaamaas
	elative	mittaamast
	abessive	mittaamata
4th	nominative	mittaamiin
	partitive	mittaamista, mittaamist

References

Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 309