Blogi - hlkm55 - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: tunteet

Blogi aloitettu: 26.12.2016
Blogimerkintöjä: 14 kpl

• aika on21.10.2023 klo 15:16  Kommentoi (0)

  Kun aika on täynnä,on aika lähteä ja yhtyä  aurinkoon,hiekkaan ja tähtiin.

  ---

• ilta16.6.2023 klo 16:27  Kommentoi (0)

  illalla jätän oven valmiiksi auki,odotan häntä,hän sanoi tulevansa uneen minua tapaamaan.

  ---

• tähdet23.4.2023 klo 17:44  Kommentoi (0)

  Luoja,kun laitat illalla tähdet taivaalle,jäähän minullekin yksi?

  ---

• ei unohdu20.2.2021 klo 12:05  Kommentoi (0)

  20,02 Tämä päivä ei unohdu.Tipsu täyttäisi tänään vuosia jos olisi vielä kanssani.Päivä on aina raskas,samoin kuin aina se 08.08.2019.Saattaa joitakin ihmetyttää että aina vaan kaipaan Tipsua mutta en voi sille mitään.Muistan kun luin jokunen aika sitten että jos "Höyhen lentää odottamattomaan paikkaan,se tarkoittaa että enkeli on lähellä"Kerran lenkiltä tullessa löysin takkini olkapäältä pienen valkoisen höyhenen,silloin ajattelin että se on Tipsun terveiset minulle.Mistä se tuli kun lintuja ei ollut lähimainkaan meidän pikku lenkillä,mistä se putosi,miten se pysyi liikkuessa mun olkapäällä ettei pudonnut pois?Siinä sitä minulle taas pohdittavaa kerrakseen.

  ---

• ikävä1.2.2021 klo 13:26  Kommentoi (0)

  Niin sitä moni sanoo että ikävä helpottaa kun menettää omaisen tai lemmikin.Luulin niin minäkin,mutta olin väärässä.Aina vaan on itku herkässä ja Tipsu mielessä joka päivä.Ruokaa laittaessa tulee mieleen että tätä Tipsukin söisi ja tykkäisi enemmän kuin koiran ruoasta. on monta ruokaa mitä en halua edes tehdä enää kun  ne oli Tipsun ja mun lempiruokia.En pysty,syömään niitä..Keittiöön mennessä tulee katsottua lattialle jääkaapin kulmaan ja tulee mieleen miten Tipsu aina tuli kurkkaamaan mitä minä sille antaisin.Siihen se tuli istua nököttämään ja odottamaan makupalaa jonka kyllä aina sai.Tiskatessa muistuu mieleen miten se pikku pirpana tuli istumaan keittiön matolle ja katseli kun tiskasin.Tässä kuussa olisi taas Tipsun syntymäpäivä,vaikea päivä minulle.Ei tämä elo muutenkaan mitään herkkua ole tänä pandemian aikana kun yksin joutuu olemaan niin paljon.Ainut ilo,jos niin voi sanoa,on kun kaupassa käyn kaksi kertaa viikossa heti seitsemän aikaan ja siellä saan jutella todella mukavan naisen kanssa joka on leipäosaston työntekijä.Hänen kanssaan tuleekin sitten juteltua niin että on jo kelloa välillä katsottava että joko on taksi tulossa hakemaan kotiin ja kiirehdittävä parkkiin sitä odottamaan.Muuten on niin surullinen olo joka päivä.En tiedä milloin tämä helpottaa!Täytyy vaan yrittää sinnitellä päivästä toiseen vaikka välillä onkin sellainen olo että haluaisi jo luovuttaa tämän kaiken.

  ---

• 08.08.20198.8.2020 klo 09:46  Kommentoi (2)

  Tämä on se päivä kun Tipsu nukkui pois vuosi sitten..En vuosi sitten voinut mitään kyseisenä päivänä kirjoittaa itkultani.Tosin nytkin kyyneleet valuvat silmistä,sattuu niin kovin,on niin ikävä aina vaan.En voi sanoa olevani uskovainen mutta kuitenkin uskon että tapaan Tipsun ja Adan ja Karin vielä.Uskon myöskin että jotakin elämää on kuoleman jälkeen.Miksi niin ajattelen?Eräänä päivänä kun olin lähdössä lenkille,tuulikaapin ovi auki,niin huomasin kuin tumma varjo vilahti siitä oven edestä tuulikaappiin.Mikä se oli?Tipsukka lähdössä ulos.Toinen kerta oli kun olin jo illalla nukkumaan menossa niin tunsin miten patjani heilahti jalkopäässä ihan kuin joku olisi siihen hypännyt.Itse en liikutellut jalkojani silloin yhtään,joten minun jalka ei sitä patjaa heilauttanut.Mikä se oli?Tipsukka hyppäsi minun kanssani nukkumaan.Meni päiviä ettei mitään tapahtunut.Tulipa taas ilta ja uniaika,tunsin aivan kuin joku olisi silittänyt minun käsivarttani,hipaisi hennosti.Mikä se oli?Ehkäpä tällä kertaa Kari joka halusi ilmoittaa että pitää huolta minusta edelleen.Kerta vielä,istuin ja katselin televisiota,huomasin tumman hahmon istuvan olohuoneen ovella.Mikä se oli?Tipsu istui usein siinä kun odotti että pääsee ulos.Näin minä uskon ja näin jaksan eteenpäin tässä muuten ikävässä elämässä jota on niin vaikea kulkea .Tiedän että ehkä moni pitää ajatuksiani ja uskomuksiani väärinä,väittää ettei mikään kirjoittamastani voi olla mahdollista,mutta mistä sen tietää kun kukaan ei ole koskaan palannut kertomaan mitä tapahtuu kun aika meistä jättää.Rakkaamme kulkevat vierellämme vaikka emme heitä näe,niin olen jo tänne aikaisemmin kirjoittanut ja niin myöskin uskon.

  ---

• syntymäpäivä10.7.2020 klo 13:05  Kommentoi (1)

  Olisi taas se aika vuodesta kun tulee vuosi ikää lisää.Naapuri kysyi mitä haluaisin lahjaksi kun mitään turhaa ei viitsi ostella.Sanoin että on kolme toivetta mutta niitä ei pysty kukaan toteuttamaan koskaan.Mitä ne mahtaa olla?Haluaisin elämääni takaisin Tipsun,Adan ja Karin,toteutumaton toive.Kohta tulee vuosi myöskin siitä kun Tipsu minut jätti,ikävä aina vaan.Joskus tuntuu ettei tällä elämällä ole mitään minulle annettavaa enää,yksinäisyys ja ikävä vain.Kaikenlaiset ajatukset pyörii päässä ja mietin miten turhaa kaikki on.Naapureista on toki pientä iloa mutta ei sekään tunnu auttavan tähän muuten kurjaan oloon.Jonain päivinä toivon että kaikki olisi jo ohi,ei itkua ei ikävää vaan pelkkä tyhjyys jäljellä.Mitä se sitten tarkoittaakin,elämän loppumista??

  ---

• murheellinen päivä30.1.2020 klo 17:43  Kommentoi (0)

  Aamulla kun heräsin tuli heti mieleeni kun kymmenen vuotta sitten sain suruviestin,mieheni oli menehtynyt Ada koiraa lenkittäessä vain 100 metrin päästä kotiamme.Kyllä se kyyneleet silmiin nostaa vieläkin kun sitä päivää muistelee.Jospa päivä olisi muuten ollut hyvä,mutta muistin myöskin sen että Tipsu-koiran kuolemasta tuli tänään tasan 25 viikkoa.Vaikeaa on vieläkin ja itku herkässä,voi jos olisivat luonani.Ikävä Tipsua on tällä hetkellä suurempi kun aikaa mennyt niin vähän ja siksi kun Tipsu täyttäisi ensi kuussa 17 vuotta,se päivä on niin lähellä.Tiedän että sekin päivä on minulle raskas kun usein juttelin Tipsulle että pidetään "koirajuhlat" ja kutsutaan naapuruston koirakaverit sitten "kakulle"isäntiensä kanssa.Ei tule juhlia.Pelkkää surua ja itkua se päivä.

  ---

• Ada koira25.11.2019 klo 12:24  Kommentoi (0)

  Ada-kulta:Sinä olit minun koirani viisi vuotta ja olen onnellinen siitä ajasta.Sitten suru saapui meille kun menetin Karin.Tiesin etten pärjää sinun kanssasi kun olit aika iso ja kova vetämään ulkona,tulisin suhuna perässäsi.Mietin mitä tehdä,ilokseni sisareni tytär joka asuu Vantaalla oman koiransa kanssa otti sinut luokseen.Näin sinua aina silloin tällöin kun kävin Vantaalla,sinä kävit minun luonani Lahdessa.Sain sinusta valokuvia ja tiesin että elämäsi on onnellista.Tipsun kanssa istuessani usein muistelin sinua,miten pötköttelitte vierekkäin sohvalla,miten "pehmensit"kovia purutikkuja omassa suussasi Tipsun pienille hampaille.Tipsun menetin elokuussa ja tuntui etten selviä siitä millään,nyt tuli tänä aamuna viesti että sinäkin olet nukkunut ikiuneen aamulla 4.32 oli loppunut sydämen pompotus.Se sattuu,olit niin rakas minulle vaikka emme yhdessä enää asuneetkaan,kävit luonani viimeisen kerran lokakuun lopulla ja olen kiitollinen että sain vielä nähdä sinut.Toivotan sinulle hyvää matkaa Tipsu odottaa ja pääsette kaverukset taas yhteen.Sydämeen sattuu kaksi menetystä.

  ---

• mietin28.9.2019 klo 12:04  Kommentoi (1)

  Illalla tuli mieleen unta odotellessani kysymys elämästä ja kuolemasta.Ajattelin kun ihminen tai eläin nukkuu viimeiseen uneensa ja sitten tuhkataan,missä hän on?Ihmiset jotka uskovat tuonpuoleiseen ja siihen että elämä jatkuu taivaassa onko heille koskaan tullut mieleen miten se tuhkattu ihminen/eläin,missä muodossa on siellä taivaassa?Sanotaan että tapaat poismenneet ystäväsi,omaisesi ja lemmikkisi kun sinun aikasi tulee,miten se on mahdollista,miten tunnistat heidät?Muuttuuko tuhka jälleen siksi kehoksi mikä se oli maan päällä?Kuuletko tutun äänen?Mistä sen tietää kun ei kukaan poismennyt tule kertomaan?Siinäpä minulle miettimistä kerrakseen.Onko mieheni ja koirani minua vastassa kun elämäni päättyy?Olisin toki valmis jo lähtemään jos tietäisin että he odottavat minua ja saan taas halata miestäni ja ottaa Tipsukan syliin ja silittää sitä niin rakasta koiraa.

  ---