aura

Katso myös: Aura

aura (9)

1. maanviljelyssä maanmuokkaukseen käytettävä kone, kyntöaura

   Hevonen oli vetänyt auraa koko päivän.

2. lumen siirtämiseen tarkoitettu työväline, lumiaura

   Aura kiinnitettiin auton eteen.

3. (eläintiede) lintuparven V-muotoinen lentokuvio, jossa suurten lintujen ilmanvastus on pienempi kuin yksin lentäessä

   Kurjet olivat muodostaneet auran.

• IPA: /ˈɑu̯rɑ/
• tavutus: au‧ra

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aura	aurat
genetiivi	auran	aurojen (aurain)
partitiivi	auraa	auroja
akkusatiivi	aura; auran	aurat
sisäpaikallissijat
inessiivi	aurassa	auroissa
elatiivi	aurasta	auroista
illatiivi	auraan	auroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	auralla	auroilla
ablatiivi	auralta	auroilta
allatiivi	auralle	auroille
muut sijamuodot
essiivi	aurana	auroina
translatiivi	auraksi	auroiksi
abessiivi	auratta	auroitta
instruktiivi	–	auroin
komitatiivi	–	auroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aura-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

germaaninen laina,^[1] kantagermaanin *arþra-, *arđra-^[2]

• aatra
• sahra
• vallinleikkuri
• vannas

• verbit: aurata

aura-ankkuri, aura-auto, aurakulma, aurakäännös, auranala, aurankurki, auraviljely, hankoaura, jankkoaura, karja-aura, kaskiaura, kurkiaura, kylvöaura, kyntöaura, kärkiaura, lautasaura, lumiaura, multausaura, oja-aura, traktoriaura, vakoaura, vetoaura

• aura Kielitoimiston sanakirjassa

aura (9)

1. (parapsykologia) joissain uskonnoissa tai uskomuksissa ihmistä tai muuta elävää olentoa ympäröivä energiakenttä

   Häntä ympäröi positiivinen aura.

2. (lääketiede) esimerkiksi epilepsiakohtausta ennakoiva oire, harhakuvio näkökentässä

   Kohtausta ennakoi usein aura.

• IPA: /ˈɑu̯rɑ/
• tavutus: au‧ra

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aura	aurat
genetiivi	auran	aurojen (aurain)
partitiivi	auraa	auroja
akkusatiivi	aura; auran	aurat
sisäpaikallissijat
inessiivi	aurassa	auroissa
elatiivi	aurasta	auroista
illatiivi	auraan	auroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	auralla	auroilla
ablatiivi	auralta	auroilta
allatiivi	auralle	auroille
muut sijamuodot
essiivi	aurana	auroina
translatiivi	auraksi	auroiksi
abessiivi	auratta	auroitta
instruktiivi	–	auroin
komitatiivi	–	auroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	aura-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

latinan sanasta aura < muinaiskreikan sanasta αὔρᾱ (aúra)^[3]

• aura Kielitoimiston sanakirjassa
• aura Tieteen termipankissa
• Artikkeli 3593 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

aura

1. aura (lääketiede, energiakenttä)

aura

1. (runollinen) leuto tuuli
2. aura (lääketiede, energiakenttä)

• latinan aura << kreikan αὔρα << verbistä ἄειν, 'tuulla' (DRAE)

aura f. (monikko aure[luo])

1. (lääketiede) aura (kohtausta edeltävä harhakuva)
2. aura (parapsykologinen ilmiö)

aura f. (monikko auras[luo])

1. aura (lääketiede, energiakenttä)

• aura Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

aura

1. (taivutusmuoto) indikatiivin futuurin yksikön 3. persoonan muoto verbistä avoir