Kloori
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Kloori | ||||
| Tunnus | Cl | ||||
| Järjestysluku | 17 | ||||
| Luokka | epämetalli | ||||
| Lohko | p | ||||
| Ryhmä | 17, halogeeni | ||||
| Jakso | 3 | ||||
| Tiheys | 0,0032 · 103 kg/m3 | ||||
| Väri | kellertävän vihreä | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1774, Carl Wilhelm Scheele | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 35,453 | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 100 (79) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 100[1] pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 175[1] pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ne] 3s2 3p5 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 7 | ||||
| Hapetusluvut | -I, I, III, V, VII | ||||
| Kiderakenne | ortorombinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kaasu | ||||
| Sulamispiste | 171,6[2] K (−101,5 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 239,11[2] K (−34,04 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 11,031[2] · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 10,2[2][3] kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 3,203[3] kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 153 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 206[2] m/s kaasuna, 273 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 3,16[2][3] (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,479 (Cl2) kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | 0,01[2] S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 0,0089[2] W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 7782-50-5 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Kloori on halogeeneihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cl (lat. chlorum, kreikaksi khloros vaaleanvihreä), järjestysluku 17 ja atomimassa IUPACin standardin mukaisesti [35,446; 35,457] amu[4]. Puhtaana se esiintyy kaksiatomisena pistävänhajuisena kaasuna (Cl2).
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fysikaaliset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vapaana alkuaineena esiintyessään kloori on vihertävän keltainen, yli kaksi kertaa ilmaa tiheämpi, tukahduttavan hajuinen ja hyvin myrkyllinen kaasu.[5] Se on voimakas hapettava, valkaiseva ja desinfioiva aine. Sitä voi 10 °C:n lämpötilassa liueta 3,1 litraa yhteen litraan vettä.
Kemialliset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kloori on suoloja muodostava halogeeni. Se yhdistyy helposti lähes kaikkien alkuaineiden kanssa. Kloori pystyy muodostamaan useita yhdisteitä anioniensa, kuten hypokloriitin (ClO-), kloraatin (ClO3-), kloridin (Cl-), kloriitin (ClO2-) ja perkloraatin (ClO4-), avulla.
Isotoopit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kloorista tunnetaan yli 20 isotooppia, joista kaksi on pysyviä. Pysyvät isotoopit ovat Cl-35 ja Cl-37, joiden suhteelliset osuudet luonnossa ovat 75,76 % ja 24,24 %.[6] Luonnosta löytyy myös pieniä määriä radioaktiivista isotooppia Cl-36 suhteessa 7⋅10−13:1. Ilmakehässä Cl-36-isotooppia syntyy argon-36:sta kosmisten säteiden protonien vaikutuksesta. Maan- tai merenpinnan alla Cl-36-isotooppia syntyy neutronikaappauksella Cl-35:stä tai myonikaappauksella kalsium-40:stä. Cl-36 hajoaa rikki-36:ksi tai argon-36:ksi yhdistetyllä 308 000 vuoden puoliintumisajalla. Tämän hydrofiilisen isotoopin puoliintumisaika tekee sen sopivaksi geologiseen ajoitukseen 60 000 – 1 000 000 vuoden ikäisiin kohteisiin. Suuri määrä Cl-36-isotooppia syntyi myös vedenalaisissa ydinräjäytyksissä vuosina 1952–1958.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kloorin löysi vuonna 1774 Carl Wilhelm Scheele[7], mutta hän ei pitänyt sitä alkuaineena, vaan arveli flogistonin selittävän aineen.[8] Kloori sai nimensä 1810 Sir Humphry Davyltä[7], joka vakuutti sen olevan alkuaine.
Esiintyminen ja eristäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurin osa kloorista on natriumkloridina merivesissä. Maankuoren massasta 0,055 % on klooria.[9] Yleisimmät klooria sisältävät mineraalit ovat pyromorfiitti (Pb5(PO4)3Cl), sarvihopea eli klooriargyriitti (AgCl) ja vuorisuola eli haliitti (NaCl).
Alkuainemuotoista klooria valmistetaan tavallisesti elektrolyysin avulla. Natriumkloridin vesiliuoksen läpi johdetaan sähkövirta, jolloin syntyy kloorikaasua. Ennen prosessissa on hyödynnetty elohopeakennoja, mutta nämä on korvattu turvallisemmilla materiaaleilla. Klooria voidaan valmistaa myös hapen avulla hapetus-pelkistysreaktiolla suolahaposta käyttäen kuparikatalyyttiä, mutta tämä on melko tehoton keino. Klooria voidaan valmistaa hapetus-pelkistysreaktion avulla antamalla suolahapon reagoida kupari(II)oksidin kanssa kuparikloridiksi, jonka jälkeen sen annetaan reagoida hapen kanssa.[10]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kloori voidaan erottaa klorideista hapettamalla tai elektrolysoimalla. Teollisuudessa erotus tehdään tavallisimmin elektrolysoimalla natriumkloridia.[7] Laboratoriossa klooria valmistetaan antamalla kaliumpermanganaatin reagoida suolahapon kanssa. Kaikki kasvit tarvitsevat hivenaineena pienen määrän klooria, jota ne ottavat maasta Cl- -ionina. Kloorin tärkein tehtävä kasvissa on osallistua yhteyttämiseen. Kloori osallistuu viherhiukkasissa yhdessä mangaanin kanssa veden hajotukseen, joka tuottaa yhteyttämisessä tarvittavan vedyn. Kloori osallistuu myös kasvin suolatasapainon ylläpitoon ja esimerkiksi ilmarakojen avautumisen ja sulkeutumisen säätelyyn.[11]
Kloori on tärkeä kemikaali vedenpuhdistuksessa, desinfiointiaineena mm. uimahalleissa ja valkaisuaineena (mm. paperiteollisuudessa). Klooria käytetään myös arkipäivän tuotteiden valmistuksessa. Lisäksi muun muassa PVC-muoveissa, lääkkeissä, tekstiileissä, maaleissa ja hyönteismyrkkyjen valmistuksessa käytetään klooria. Orgaaninen kemia käyttää klooria hapettimena ja korvautumisreaktioissa. Ilotulitteissa ja kiinanpommeissa saatetaan käyttää kloraattipohjaisia räjähteitä.
Klooria on käytetty myös taistelukaasuna ensimmäisessä maailmansodassa (ks. sinappikaasu)[7] ja esimerkiksi Syyrian hallitus teki vuonna 2016 maan sisällissodassa kloorikaasuiskuja[12].
Myrkyllisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kloorikaasu ärsyttää hengityselimiä ja silmiä[13] erityisesti lapsilla ja vanhuksilla. Sen kaasumainen olomuoto ärsyttää limakalvoja ja nestemäisenä se polttaa ihoa. Pitkäaikainen altistus pienellekin määrälle kloorikaasua heikentää keuhkoja ja altistaa muille keuhkovaurioille.lähde?
Jo 3,5 miljoonasosaa klooria riittää hajun aistimiseen. Kloorille altistuessa ei kaasunpitoisuus saa ylittää 0,5 miljoonasosaa[14]. Hetkellinen altistus suurelle kloorikaasupitoisuudelle voi johtaa keuhkopöhöön, jossa nestettä kerääntyy keuhkoihin, mikä puolestaan voi johtaa tukehtumiskuolemaan.lähde?
Suomessa tapahtui kloorionnettomuus Rauma-Raahe Oy:n tehtaalla Raumalla vuonna 1947, jolloin 19 ihmistä kuoli ja yli sata altistui kloorikaasulle.[15]
Jos kloorivalkaisuainetta sekoittaa virtsa-aineeseen tai ammoniakkiin, voi syntyä myrkyllisiä höyryjä, jotka koostuvat mm. kloorista ja typpitetrakloridista.lähde?
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- F. Albert Cotton, Geoffrey Wilkinson, Carlos A. Murillo, Manfred Bochmann: Advanced Inorganic Chemistry. New York: Wiley-Interscience, 1999. ISBN 0-471-19957-5 (englanniksi)
- N. N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements. Oxford: Elsevier Ltd, 1997. ISBN 978-0-7506-3365-9 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Useita tekijöitä: ”6”, CRC Handbook of chemistry & physics. (98 p.) Taylor and Francis Group, LLC, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2016). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h Technical data for Chlorine periodictable.com. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Chlorine 3rd1000.com. Viitattu 13.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)
- ↑ {Kloorin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 7.7.2010
- ↑ Isotopes of the Element Chlorine Jefferson Lab. Viitattu 30.12.2023.
- ↑ a b c d Marko Hamilo: Luonnonsuojelijan päänsärky Helsingin Sanomat (alkuainesarjan artikkeli kloorista). Arkistoitu 10.2.2010. Viitattu 7.7.2010.
- ↑ E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 58. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ Cotton s. 548–550
- ↑ Cotton s. 550
- ↑ Farmit: Kloorin merkitys kasvissa
- ↑ Selvitys: Syyrian hallituksen joukot käyttäneet kemiallisia aseita - Aamulehti aamulehti.fi. 25.8.2016. Arkistoitu 18.9.2016. Viitattu 7.9.2016.
- ↑ Kodin turvaopas - Ympäristön uhkat turvaopas.pelastustoimi.fi. Arkistoitu 17.6.2011. Viitattu 15.4.2011.
- ↑ https://www.linde-gas.fi/fi/images/Kloori_2.0_FI_tcm634-448447.pdf
- ↑ Veli Junttila: Suomi 1947 -kolumni: Rauman suuronnettomuus (Arkistoitu – Internet Archive) Turun Sanomat 2.11.1997
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- OVA-ohje (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kemian työsuojeluneuvottelukunta (KETSU): Kloori (Arkistoitu – Internet Archive)
- PubChem: Chlorine (englanniksi)
- Luettelo kloorin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)
- DrugBank: Chlorine (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Chlorine (englanniksi)
- Toxin and Toxin Target Database (T3DB): Chlorine gas (englanniksi)
- ChemBlink: Chlorine (englanniksi)
- Periodictable: Technical data for Chlorine (englanniksi)
- Argonne National Laboratory: Radiological and Chemical Fact Sheets to Support Health Risk Analyses for Contaminated Areas, Chlorine, sivut 15-16 (englanniksi) (pdf)
- Mindat: The Mineralogy of Chlorine (englanniksi)
- Webmineral: Mineral Species containing Chlorine (Cl ) (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Chlorine (englanniksi)