vanhempi
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaa- (taivutusmuoto) komparatiivimuoto sanasta vanha
- keski-ikäistä vanhempi; ihmisten ikähaitarin jälkipuoliskolle sijoittuva
- Joku kysyi sinua – sellainen vanhempi herra.
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: vanhemmiten
Substantiivi
muokkaa- jonkun isä tai äiti
- Vanhempana voin olla tyytyväinen lasteni saavutuksiin.
- Vanhemmat vaativat jälkikasvultaan usein liikoja.
- Vanhemmat ovat vastuussa alaikäisten lastensa tekemisistä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈʋɑ̝nhe̞mpi]
- tavutus: van‧hem‧pi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanhempi | vanhemmat |
| genetiivi | vanhemman | vanhempien (vanhempain) |
| partitiivi | vanhempaa | vanhempia |
| akkusatiivi | vanhempi; vanhemman |
vanhemmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanhemmassa | vanhemmissa |
| elatiivi | vanhemmasta | vanhemmista |
| illatiivi | vanhempaan | vanhempiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanhemmalla | vanhemmilla |
| ablatiivi | vanhemmalta | vanhemmilta |
| allatiivi | vanhemmalle | vanhemmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanhempana | vanhempina |
| translatiivi | vanhemmaksi | vanhemmiksi |
| abessiivi | vanhemmatta | vanhemmitta |
| instruktiivi | – | vanhemmin |
| komitatiivi | – | vanhempine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vanhemma- | |
| vahva vartalo | vanhempa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
muokkaa- Sanaa käytetään yleensä monikossa.
Käännökset
muokkaa1. toinen vanhemmista
|
Liittyvät sanat
muokkaaisovanhempi, isovanhemmat, jälkeläinen, jälkikasvu, lapsi, orpo, vanha, vanhemmallinen, vanhemmaton
Johdokset
muokkaa- substantiivit: vanhemmuus
Yhdyssanat
muokkaalähivanhempi, ottovanhempi, sijaisvanhempi, vanhempainilta, vanhempainloma, vanhempainneuvosto,
Aiheesta muualla
muokkaa- vanhempi Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 2412 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa