stämma

stämma yl. (1) (yks. määr. stämman[luo], mon. epämäär. stämmor[luo], mon. määr. stämmorna[luo])

1. stemma, ääni
2. kokous

• stämjärn

stämma (2)

1. asennoitua
2. (tiedosta, väittämästä) pitää paikkansa, päteä
3. soinnuttaa
4. haastaa (oikeuteen)
5. tukkia, seisauttaa, tyrehdyttää
6. (hiihto) aurata, jarruttaa
7. (musiikki) virittää

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: stämma
• passiivin infinitiivi: stämmas
• aktiivin part. prees: stämmande
• passiivin part. prees: stämmandes
• part. perf.: yl. stämd, n. stämt, määr./mon. stämda

• stämma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• stämma Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)