sina

sina

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta sin
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta sin

sina

1. (possessiivinen) monikkomuoto sanasta sin; [hän ...] -nsa/-nsä

   Hon älskar sina barn.

   Hän rakastaa lapsiansa.

sina (1)

1. ehtyä

sina

1. (persoonapronomini) sinä

sina (lyhyt muoto sa, gen sinu, su, part sind, mon nom teie, te)

1. (persoonapronomini) sinä, yleensä lausepainollisena.

   Räägi sina. – Puhu sinä.

sina (yks. gen. sina, yks.part. sina; mon. nom. teie)

1. persoonapronomini sinä

   Ütle mulle sina. - Sinuttele minua ["sano minua sinuksi"].

   Teiest saigi sina. – Teistä tulikin sinä.

   Olin naabriga sina peal 'sinatasime üksteist' – Olin naapurin kanssa sinut, sinuttelimme toisiamme.

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : sina

sina (gen sina, part sina, adt sinna)

1. sini, sinisyys

   silmade sina – silmien sini

   taevade sina – taivaansini

sina (gen su, part sinno)

1. sinä

sina

1. tukka