maatua

maatua (52-F) (taivutus[luo])

1. (orgaanisesta aineksesta) hajota luonnon biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten prosessien tuloksena

• IPA: /ˈmɑːt̪uɑˣ/
• tavutus: maa‧tu‧a

• passiivijohdos sanasta maataa tai maa

• lahota

• substantiivit: maatuma
• verbit: maaduttaa

• maatua Kielitoimiston sanakirjassa