kaski
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaski (7)
- viljelyyn varattu metsäala, jonka kuivumaan kaadetut puut ja aluskasvillisuus on poltettu ja pohja raivattu, jotta tuhkan sisältämät ravinteet ja emäksisyys tekisivät maasta hedelmällisemmän
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑski/
- tavutus: kas‧ki
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaski | kasket |
| genetiivi | kasken | kaskien (kaskein) |
| partitiivi | kaskea | kaskia |
| akkusatiivi | kaski; kasken |
kasket |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaskessa | kaskissa |
| elatiivi | kaskesta | kaskista |
| illatiivi | kaskeen | kaskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaskella | kaskilla |
| ablatiivi | kaskelta | kaskilta |
| allatiivi | kaskelle | kaskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaskena | kaskina |
| translatiivi | kaskeksi | kaskiksi |
| abessiivi | kasketta | kaskitta |
| instruktiivi | – | kaskin |
| komitatiivi | – | kaskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaske- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- Jorma Koivulehdon mukaan vanha indoeurooppalainen laina, palamista merkitsevästä verbijuuresta, sukua esim. englannin sanalle ash (muinaisenglannin æsce), saksan Asche, ruotsin aska ’tuhka’. Pidetty aiemmin myös omaperäisenä sanana.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: kasketa
Yhdyssanat
muokkaakaskenpoltto, kaskinauris, kaskiviljely
Anagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kaski Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaakaski (7)
- (slangia) palomiehen kypärä, sotilaskypärä, ratsastuskypärä
Etymologia
muokkaa- alun perin espanjan casco << verbistä cascar, 'haljeta' << vulgaarilatinan *quassicāre << quassāre, 'iskeä', ranskassa muodossa casque, venäjässä каска
Käännökset
muokkaa1. kypärä
|