Yläalkeiskoulu

Yläalkeiskoulu oli Suomessa vuoden 1843 koulujärjestyksen perusteella luotu neliluokkainen koulu, josta pääsi edelleen kaksivuotiseen lukioon. Koulujärjestys korvasi vanhan triviaalikoulun ala- ja yläalkeiskoululla. Koulujen opetusohjelmaan otettiin reaaliaineita ja uusia kieliä, myös suomen kieli oli näiden joukossa. Opetusohjelmaan kuului pakollisena aineena voimistelu, vaikkakaan siihen ei useissa kouluissa ollut tiloja eikä päteviä opettajia. Suomessa toimi 10–11 yläalkeiskoulua.^[1]

Yläalkeiskoulun kaksi ylintä luokkaa oli jaettu papeiksi aikoville tarkoitettuun linjaan ja virkamiehille tarkoitettuun reaali- eli siviililinjaan. Vuonna 1856 tämä linjajako poistettiin ja yläalkeiskouluissa siirryttiin luokkaopetusjärjestelmästä aineopettajien käyttöön.^[1]

Vuoden 1872 koulujärjestys yhdisti yläalkeiskoulun ja lukion lyseoksi. Lyseot saattoivat olla neliluokkaisia tai päättötutkintoon johtavia seitsenluokkaisia, jolloin 7. luokka oli kaksivuotinen. Lisäksi lyseoiden rinnalle perustettiin kaksi- tai nelivuotiset ammattiin valmistavat reaali- eli porvarikoulut.^[2]