William S. Burroughs
William Seward Burroughs (5. helmikuuta 1914 St. Louis, Missouri – 2. elokuuta 1997 Lawrence, Kansas) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja Jack Kerouacin ja Allen Ginsbergin ohella beat-sukupolven keskeisiä hahmoja.
| William S. Burroughs | |
|---|---|
 Burroughs vuonna 1977 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1914 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat |
| Kuollut | 2. elokuuta 1997 (83 vuotta) Lawrence, Kansas, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Salanimi | William Lee |
| Tyylilajit | beat, science fiction, satiirilähde? |
| Kirjallinen suuntaus | beat, postmodernismilähde? |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| realitystudio.org | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Burroughsia pidetään beatnikeistä hurjimpana, mikä johtunee hänen viehtymyksestään huumeisiin ja aseisiin. Hänet on myös tunnettu erityisen rivosta kirjoitustyylistään. Burroughsin vaimo kuoli, kun Burroughs yritti ampua pistoolilla vaimonsa pään päällä olleen lasin Wilhelm Tellin mallin mukaan. Luoti osui vaimoa otsaan.[2] Burroughs oli avoimesti homoseksuaalinen. Jamie Russell on kirjoittanut aiheesta kirjan Queer Burroughs.
Burroughsin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu Alaston lounas. Siinä hän käsittelee huumeriippuvuutta ja homoseksuaalisuutta ja fantasioi vakavilla rikoksilla. Kirja koetteli aikanaan Yhdysvaltojen säädyttömyyslakeja. David Cronenberg on ohjannut kirjaan löyhästi perustuvan elokuvan Alaston lounas (1991). Huumeet liittyvät kiinteästi Burroughsin elämään ja tuotantoon. Hän kärsi lähes koko aikuiselämänsä opiaattiriippuvuudesta ja kokeili erilaisia hallusinogeeneja.
Burroughs esiintyi Gus Van Santin elokuvassa Drugstore Cowboy (1989) roolissa, joka pohjautuu hänen omaan novelliinsa ”The ’Priest’ They Called Him”.
Lapsuus ja nuoruus
muokkaaWilliam S. Burroughs oli Mortimer Perry Burroughsin (1885–1965) ja Laura Hammon Leen (1888–1970) kahdesta pojasta nuorempi. Perhe oli varakas. Mortimer Perry Burroughs piti Cobblestone Gardens -nimistä antiikki- ja lahjaliikettä.
Burroughs salaili seksuaalista suuntautumistaan pitkälle aikuisikään. Burroughs kävi Harvardin yliopistoa vuosina 1932–1936 ja valmistui pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. Valmistuttuaan Burroughs matkusteli Euroopassa, etenkin Itävallassa, jossa hän tapasi juutalaisvainoja pakenevan Ilse Klapperin. Vastoin vanhempiensa tahtoa Burroughs ja Klapper avioituivat, jotta Klapper saisi oleskeluluvan Yhdysvaltoihin. Liitto oli kulissi, ja heidän päästyään New Yorkiin avioliitto purettiin, joskin Burroughs ja Klapper pysyivät ystävinä.
Aikuisuus
muokkaaBurroughs liittyi Yhdysvaltojen armeijaan vuoden 1942 alussa, pian Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen. Hänen arvioitiin sopivan jalkaväkeen sotamieheksi muttei upseeriksi, mikä masensi hänet. Hänen äitinsä huomasi poikansa huonon voinnin ja hankki tälle mielenterveyden epävakauteen perustuneen vapautuksen, jonka mukaan hänen ei olisi pitänyt alun perinkään värväytyä armeijaan. Lääkärin arvioinnin jälkeen Burroughs joutui odottamaan vapautustaan viisi kuukautta Saint Louisin ulkopuolella Jeffersonin kasarmilla. Tänä aikana hän tapasi chicagolaisen sotilaan, joka myös odotti vapautusta. Vapautuksen jälkeen Burroughs muutti Chicagoon ja työskenteli useilla aloilla, muun muassa tuholaismyrkyttäjänä. Vuonna 1944 Burroughs muutti tulevan vaimonsa Joan Vollmer Adamsin kanssa yhteisasuntoon Jack Kerouacin ja tämän ensimmäisen vaimon Edie Parkerin kanssa.
Suomennettuja teoksia
muokkaa- Nisti. (Junky, 1953) Suomentanut Jaakko Yli-Juonikas. Sammakko, 2003. ISBN 952-5194-51-5
- Alaston lounas. (Naked Lunch, joskus The Naked Lunch, 1959) Suomentanut Risto Lehmusoksa. Gummerus, 1971.
- Hurjat pojat: Kuolleiden kirja. (The Wild Boys: A Book of the Dead, 1971) Suomentanut Kari Lempinen. Odessa, 1983. ISBN 951-9178-02-3 (Uusintapainos Sammakko, 2014. ISBN 978-952-483-277-9.)
- Punaisen yön kaupungit. (Cities of the Red Night, 1981) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2007. ISBN 978-952-483-016-4
- Kuolleitten katujen paikka. (The Place of Dead Roads, 1983) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2009. ISBN 978-952-483-095-9
- Hämy. (Queer, kirjoitettu 1951, julkaistu 1985) Suomentanut Elina Koskelin. Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2004. ISBN 978-952-483-141-3
- Kissa sisälläni. (The Cat Inside, 1986) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2005. ISBN 952-5194-93-0
- Lännen maat. (The Western Lands, 1987) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2010. ISBN 978-952-483-137-6
- Interzone. (Interzone, 1989) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2011. ISBN 978-952-483-177-2
- Koulutukseni: Unien kirja. (My Education: A Book of Dreams, 1995) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2012. ISBN 978-952-483-184-0
Postuumit julkaisut
muokkaa- Viimeiset sanat. (Last Words: The Final Journals of William S. Burroughs, 2000.) Suomentanut Elina Koskelin. Sammakko, 2012. ISBN 978-952-483-219-9
- Ja virtahevot kiehuivat altaissaan. (And the Hippos Were Boiled in Their Tanks, 1945, julkaistu 2008. Yhteisteos Jack Kerouacin kanssa.) Suomentanut Sami Heino ja Elina Koskelin. Sammakko, 2010. ISBN 978-952-483-152-9
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Chandarlapaty, R., "Woodard and Renewed Intellectual Possibilities", kirjassa Seeing the Beat Generation (Jefferson, NC: McFarland & Company, 2019), s. 98–101.
- ↑ Snowden Lynn: Which is the Fly and Which is Human Esquire. Viitattu 3.8.2015.
Kirjallisuutta
muokkaa- Miles, Barry: Call Me Burroughs: A Life. New York: Twelve–Hachette, 2013. ISBN 978-1-4555-1195-2 (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaaKuvia tai muita tiedostoja aiheesta William S. Burroughs Wikimedia Commonsissa
- Burroughs, William S.: Rockmagiaa. Kääntänyt Tuusvuori, Jaakko S. Niin & näin, 1/2009.