Vangelis

Evángelos Papathanasíou syntyi 29. maaliskuuta 1943 Vóloksen kaupungissa. Hän aloitti säveltämisen jo nelivuotiaana ja oli muusikkona ja säveltäjänä pitkälti itseoppinut. Hän opetteli pianon ja kitaran soittamisen itse, ja torjui soittotunnit. Hän opiskeli klassista musiikkia, maalaamista ja elokuvantekoa Ateenan taideopistossa.^[2]

Vangelis oli 1960-luvun alussa perustetun tunnetun kreikkalaisen rock-yhtyeen Formynxin perustajajäsen.^[2] Vangelis soitti koskettimia yhtyeessä, joka esitti rock and rollia, balladeja ja The Beatles -covereita.^[3] Kun yhtye hajosi 1967, Vangelis muutti Pariisiin ja perusti siellä Demis Roussosin ja Loukás Siderásin kanssa Aphrodite’s Child -yhtyeen. Yhtyeen ensimmäinen single ”Rain and Tears” julkaistiin vuonna 1968, ja se myi Euroopassa yli miljoona kappaletta.^[2][4]

Aphrodite’s Childin ensimmäinen albumi End of the World julkaistiin vuoden 1968 lopulla ja toinen albumi It’s Five O’Clock seuraavana vuonna. Vangelis ei kuitenkaan lähtenyt yhtyeen kanssa kiertueelle, sillä hän oli tekemässä musiikkia Henry Chapier’n elokuvaan Sex Drive. Vangelis äänitti vuonna 1970 musiikkia myös luontodokumenttisarjaan L’Apocalypse des animaux, jonka soundtrack julkaistiin 1973. Aphrodite’s Childin kolmatta albumia 666 alettiin työstää vuoden 1970 lopulla. Ilmestyskirjaan pohjautuva teos oli huomattavasti progressiivisempi kuin yhtyeen aiemmat levyt. Vangelis halusikin viedä yhtyettä kokeellisempaan suuntaan, kun taas muut jäsenet halusivat tehdä populaarimpaa musiikkia. 666 ilmestyi vuonna 1972, jolloin yhtye oli jo hajonnut. Levyä pidetään kuitenkin varhaisena progressiivisen rockin klassikkona ja rockin konseptialbumina.^[4]

Vangelis julkaisi 1972 kokeellisen Fais Que Ton Rêve Soit Plus Long Que la Nuit -albumin, joka yhdisti kuorolaulua, kenttä-äänityksiä ja uutissähkeitä. Se julkaistiin vain Ranskassa ja Kreikassa, minkä takia Vangelisin ensimmäisenä virallisena sooloalbumina pidetään usein levyä Earth (1973).^[4] Soololevyjen jälkeen Vangelis muutti vuonna 1974 Lontooseen. Siellä hän torjui tarjouksen siirtyä Yes-yhtyeen kosketinsoittajaksi.^[2] Hän ystävystyi Yesin laulusolistin Jon Andersonin kanssa, joka myös lauloi Vangelisin seuraavalla albumilla Heaven and Hell.^[4]

Vangelis sai 1970-luvun puolivälissä levytyssopimuksen RCA Recordsille, jolle hän teki astrofysiikkateemaisen albumin Albedo 0.39 (1976). Se nousi Vangelisin ensimmäisenä levynä Britannian top 20 -listalle. Albumin kappaleista ”Pulstaria” on käytetty usein televisio-ohjelmien teemana ja varioitu useasti. Vangelis julkaisi vuonna 1976 myös luontodokumenttiin tehdyn soundtrackin La Fête Sauvage ja seuraavana vuonna taolaisuudesta inspiraation saaneen albumin Spiral. Vuonna 1978 julkaistu Beaubourg on abstraktinen ja minimalistinen elektronisen musiikin albumi.^[4]

Vangelisin ensimmäinen albumi Polydorille oli China (1979). Hän julkaisi samana vuonna laulaja Irene Papasin kanssa kreikkalaisia kansanlauluja sekä luontodokumentti-soundtrackin Opéra Sauvage. Vangelisin seuraava, dystooppinen ja kokeellinen synthpop-albumi See Yoy Later julkaistiin 1980. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen yhteislevy Jon Andersonin kanssa. Short Stories menestyi kohtuullisesti, mutta seuraavana vuonna ilmestynyt The Friends of Mr. Cairo oli suurempi hitti. Jälkimmäiseltä albumilta julkaistiin menestyneet singlet ”I’ll Find My Way Home” ja ”State of Independence”.^[4]

Vangelisin menestynein albumi oli vuonna 1981 julkaistu Chariots of Fire, joka oli tehty brittielokuvaan Tulivaunut. Soundtrack oli Billboard 200 -listan kärjessä neljä viikkoa ja myi kolme miljoona kappaletta ensimmäisen vuoden aikana, ja sen avausteemakappale oli myös singlelistojen kärjessä. Vangelis voitti elokuvasta parhaan musiikin Oscarin.^[4] Vangelisin seuraava elokuvamusiikki oli Ridley Scottin Blade Runneriin. Soundtrack-albumi julkaistiin vasta yli kymmenen vuoden päästä, vaikka itse musiikki olikin ollut ehdolla Bafta- ja Golden Globe -palkintoon.^[4]

Jon and Vangelisin kolmas albumi oli Private Collection (1983). Seuraavia albumeita oli japanilaisen Antarctica-elokuvan soundtrack (1983), luontoaiheinen studioalbumi Soil Festivities (1984), sinfoninen Mask (1985), minimalistinen Invisible Connections (1985) ja Irenen Papasin kanssa tehty kreikkalaisten kansanlaulujen kokoelma Rapsodies (1986). Direct julkaistiin vuonna 1988 ja The City 1990. Sen hän äänitti osittain roomalaisessa hotellihuoneessa, kun hän oli osallistumassa Roman Polańskin Katkeran kuun näytökseen. Vangelisin ja Andersonin viimeinen yhteistyö Page of Life julkaistiin 1991. Levy oli äänitetty jo viisi vuotta aiemmin.^[4]

Vangelisin seuraava soundtrack oli 1492: Conquest of Paradise, joka tehtiin Ridley Scottin elokuvaan 1492 – paratiisin valloitus. Se ei myynyt aluksi erityisen hyvin, vaikka se saikin muun muassa Golden Globe -ehdokkuuden. Siitä tuli myyntimenestys vasta 1995, kun urheilijat ja puolueet alkoivat käyttää sen musiikkia. Albumilla Voices oli mukana vierailevina laulajina Stina Nordenstam ja Paul Young. Meriteemainen Oceanic ilmestyi 1996 ja A Separate Affair (1996). Jälkimmäinen albumi oli äänitys vuoden 1981 sessiosta espanjalaisen artistin Neuroniumin kanssa. El Greco (1998) oli puolestaan uusklassinen albumi, jolla esiintyivät myös sopraano Montserrat Caballé ja tenori Konstantínos Paliatsáras.^[4]

Vangelis esitti vuonna 2001 Ateenassa kuorosinfonian Mythodea, joka oli esitetty ensimmäisen kerran vuonna 1993. Mukana olivat London Metropolitan Orchestra, Kreikan kansallisoopperan kuoro sekä sopraanot Jessye Norman ja Kathleen Battle. Sony Classical julkaisi siitä albumin Mythodea: Music for the NASA Mission - 2001 Mars Odyssey, ja sitä käytettiin myös Nasan Mars Odyssey -ohjelman tunnusmusiikkina. Vangelis teki myös musiikin Oliver Stonen elokuvaan Aleksanteri (2004). Kolmoislevy Blade Runner Trilogy: 25th Anniversary julkaistiin 2007. Siinä oli aiemmin julkaisemattomia kappaleita, jotka oli tehty elokuvaan, sekä uusia elokuvan pohjalta syntyneitä kappaleita. Yánnis Smaragdísin elokuvaan El Greco (2012) Vangelis teki myös musiikkia sekä Tulivaunujen teatterisovitukseen.^[4]

Vangelis teki 2014 kolme kappaletta Rosetta-ohjelmaa varten ja niiden pohjalta studioalbumin Rosetta (2016). Vangelis sävelsi myös musiikkia Stephen Hawkingin muistotilaisuuteen. Siitä äänitettiin single ”The Stephen Hawking Tribute”. Nocturne (2019) albumilla on pianolla soitettuja vanhoja kappaleita ja joitakin uusia sävellyksiä. Juno to Jupiter (2021) sai inspiraationsa Nasan Jupiteriin lähteneelle Juno-luotaimesta. Albumilla esiintyy oopperalaulaja Angela Gheorghiu, ja sillä on myös ääniä Junon laukaisusta.^[4]

Vangelis sävelsi musiikin ja ohjasi olympialaisten olympialipun laskun seremonian Sydneyn olympiakisoissa vuonna 2000.

• Fais que Ton Rêve Soit Plus Long que la Nuit (Make your dream last longer than the night), 1972
• Earth, 1973
• Heaven and Hell, 1975
• Albedo 0.39, 1976
• Spiral, 1977
• Beaubourg, 1978
• China, 1979
• See You Later, 1980
• Soil Festivities, 1984
• Mask, 1985
• Invisible Connections, 1985
• Direct, 1988
• The City, 1990
• Voices, 1995
• Oceanic, 1996
• Portraits (So Long Ago, So Clear), 1996
• El Greco, 1998
• Mythodea: Music for the NASA Mission: 2001 Mars Odyssey, 2001

• Sex Power – musiikki, 1970
• L'Apocalypse des Animaux – musiikki, 1973
• Crime And Passion (eli Ace Up My Sleeve) – musiikki, 1974
• Entends-tu les Chiens Aboyer? (Can you hear the dogs barking?) – julkaistu uudelleen nimellä Ignacio – musiikki meksikolaiseen elokuvaan No Oyes Ladrar los Perros?, 1975
• La Fête Sauvage – musiikki, 1976
• Opera Sauvage – musiikki, 1979
• Chariots of Fire – musiikki, 1981
• Blade Runner – musiikki Ridley Scottin elokuvaan vuodelta 1982, musiikki julkaistu virallisesti 1994, 1982; kolmen CD:n 25-vuotisjulkaisu 2007 ^[5]
• Antarctica – musiikki japanilaiseen elokuvaan Nankyoku Monogatari, 1983
• The Bounty – musiikki, 1984
• 1492: Conquest of Paradise – musiikki, 1992
• Bitter Moon – musiikki, 1992
• Cavafis – musiikki, 1996
• Alexander (albumi) – musiikki Oliver Stonen elokuvaan, 2004
• El Greco 2007

• Short Stories, 1980
• The Friends of Mr. Cairo, 1981
• Private Collection, 1983
• Page of Life, 1991

• Vangelis-fanisivusto