Uruk-kausi

 

Kaupungit syntyivät räjähdysmäisesti kasvavista asutuskeskuksista ja kauden loppuvaiheessa maaseutu tyhjeni. Kaupungeissa työskenteli monien eri alojen ammattilaisia, muun muassa rakennusmiehiä, puuseppiä ja ruukuntekijöitä. Maaseudulla oli paimenia, maanviljelijöitä, puutarhureita ja kalastajia. Eriduun rakennettiin porraspyramidi eli zikkurat-tyyppinen temppeli. Kuvakirjoitus syntyi myöhäisellä Uruk-kaudella noin 3450–3100 eaa.^[1] ja alussa sitä käytettiin muun muassa temppelin verokuittien ja vastaavian talousasiakirjojen tekoon. Samaan aikaan temppelin mahdin kasvaessa huippuunsa rakennettiin hyvin suuria koristeellisia temppeleitä runsaan työntekijöiden määrän avulla. Asutuskeskuksista tuli jopa 100 hehtaarin kokoisia 10 000–20 000 asukkaan keskuksia. Mesopotamian keskus Uruk kasvoi lopulta 50 000 asukkaan suurkaupungiksi. Kauppaa käytiin laajalla alueella.

Sumerilaisia kauppasiirtoloita ilmestyi Turkin Taurusvuorille, Välimeren rannoille ja keskiseen Iraniin.

Dreija eli nopea savenvalajan pyörä kehittyi viimeistään kauden alussa hitaasta savenvalajan pyörästä. Dreija oli käytössä viimeistään 3500 eaa. ja pyörä 3250 eaa.^[2]

Kupari yleistyi kaudella huomattavasti, ja sitä tuotiin koostumuksesta päätellen Omanista eli Makanista^[3].

Papiston mahti oli huipussaan ja se ohjasi ehkä yksin koko maata pappiskuninkaan ja vanhempien neuvoston johdolla. Temppeli jakoi maata köyhille ja oli monopolistinen maan omistaja. Vallitsi eräänlainen temppelisosialismi.^[4]

Yhteiskunta jakautui kolmeen pääluokkaa, aatelistoon, tavalliseen kansaan ja orjiin, joita hankittiin yleensä vuoristoisista maista ryöstämällä. Ylimystössä oli pappeja, hallinnon virkamiehiä ja suurkauppiaita, jotka omistivat suurimman osan maasta. Tavalliset ihmiset omistivat maata puutarhapalstan verran.^[5]

Maanviljelijät ja käsityöläiset työskentelivät temppelin alaisuudessa jumalien hyväksi. Temppeli tuotti, varastoi ja jakeli lähes kaikki hyödykkeet. Temppeli rakennutti kastelukanavia, temppeleitä ja hallintorakennuksia, valvoi maataloutta ja piti yllä kauppaa, joka ulottui kaukaisiin maihin. Käsityöläiset työskentelivät temppelin alaisissa metalli- ja keramiikkapajoissa sekä tekstiilitehtaissa.^[5]

Temppeli antoi tavalliselle kansalle talon, puutarhan, vaatteet, työkalut ja ylläpidon. Ihmisillä oli monenlaisia ammatteja, kuten paimenia, ohraa ja vehnää sekä seesamia viljeleviä maanviljelijöitä, taateleita kasvattavia puutarhureja ja kalastajia sekä käsityöläisiä, jotka tekivät vaatteita, työkaluja ja aseita. Oli myös sotilaita.

Korkeimmalla hierarkiassa olivat kirjurit ja varsinaiset jumalanpalveluksen tekijät, joiden huipulla oli pappiskuningas en tai ensi.^[6] Huolimatta temppelin vallasta oli suuria yksityisiä maatiloja, muutaman perheen pitämiä "kartanoita", jotka periytyivät Samarra- ja Ubaid-ajalta. Useat suvut olivat yhdistyneitä yhden hallitsevan, voimakkaan suvun valtaan. Oli myös jonkin verran yksityisiä käsityöläisiä, jotka myivät tuotteitaan tavalliselle kansalle. Myös temppelin käsityöläiset myivät tuotteitaan ihmisille.^[5]

 

Uruk-kaudella kaupungistunut yhteiskunta syntyi laajalla alueella Mesopotamiassa. Syntyi kerrostunut yhteiskunta, jossa oli eri hierarkiatasoilla olevia sosiaalisia ryhmiä ja pitkälle kehittynyt työnjako.^[5] Ilmasto kuivui äkkiä noin 3800 eaa.^[7], mikä suosi kasteluviljelyä ja kaupungistumista. Pienet keskukset eivät kestäneet niin hyvin kuivuutta kuin suuret^[8]. Kaupungit syntyivät ja kasvoivat nopeasti. Asutuskeskuksissa oli ainakin kolme tyyppiä, suuria kaupunkeja, pikkukaupunkeja, ja pikkukaupunkien ympärillä vielä pieniä kyliä. Ubaid-kaudella asutustyyppejä oli ollut vain kaksi, suuret ja pienet kylät. Sylinterisinetti syntyi Uruk-kaudella.^[9] Myöhäisen Ubaid-kauden asutuskeskukset jakautuivat tasaisesti^selvennä, ja vain muutaman keskuksen ala oli niinkin suuri kuin 10 hehtaaria^[10].

Maaseutu näyttää tyhjenneen Uruk-kauden aikana. Ilmasto kuivui. Uruk-kaudella alettiin käyttää orjina vuoristoisen maan, Subartun, asukkaita.

Viljava kuusirivinen ohra oli kehittynyt viljelyssä jo Samarra-kaudella kaksirivisestä ohrasta. Kuusirivinen ohra ja tehokas kastelukanavien kaivaminen loivat edellytykset suurten peltojen synnylle Mesopotamiaan. Ne kykenivät elättämään suurta kaupunkiväestöä, jonka ei tarvinnut itse viljellä maata. Näin kaupunkilaiset saattoivat keskittyä käsityötuotteiden tekoon.

Etelä-Mesopotamiaa on pitkään pidetty kaupungistumisen keskuksena. Uruk-kaudella kasvoivat suuriksi varsinkin Mesopotamian eteläpuoliskon Sumerin etelässä oleva Eridu, pohjoisen Kiš ja keskisen Sumerin Uruk. Uruk-kaudella Urukin pinta-ala oli 30–50 hehtaaria.

Eräässä vaiheessa Uruk-kaudella Uruk, Nippur ja Susa olivat aikakauden suurimmat kaupungit. Näihin aikoihin Abu Salabikh ja Nippur kasvoivat nopeasti. Uruk kasvoi noin 400 hehtaarin suuruiseksi varhaisdynastisen kauden alussa noin 3000 eaa.^[11] Myös Sumerin tarusto mainitsee painopisteen siirtyneen Eridusta Urukiin.

 

 

Sumerilaisten kaltainen kaupunki oli muun muassa eteläinen Habuba Kabira eli Qannas Pohjois-Syyriassa, josta on löydetty Uruk V–VI -tyyppistä keramiikkaa, ja paikan rakentamistapa on sama kuin Etelä-Mesopotamiassa. Jebel Arudasta on löydetty Sumerin sinettejä ja savitauluja tältä ajalta.

Godin Tepessä Kermānšāhin lähellä Iranissa oli pääosin paikallista perinnettä.

Urukin kulttuuri laajeni keskisellä ja myöhäisellä Uruk-kaudella.^[9] Kauden loppuvaiheessa näyttää jokin laaja keskusvalta hallinneen Mesopotamiaa ja Elamia.

Noin 4500–4000 eaa. tai hieman myöhemmin, noin vuosien 4000–3500 eaa. välillä kasvoivat Pohjois-Mesopotamian kaksi kaupunkia Tell Brak ja Tell Hamoukar suuremmiksi kuin Etelä-Mesopotamian keskukset. Tell Brakissa arvioidaan eläneen vuonna 4000 eaa. 20 000 asukasta. Samoihin aikoihin Uruk oli noussut kaupungiksi Etelä-Mesopotamiassa. Tämän takia pohjoisen ja etelän keskukset alkoivat kilpailla. Eteläinen Uruk voitti kilpailun noin vuonna 3500 eaa. päätellen Hamoukarista löydetyistä runsaista lingon ammuksista.^[12].

Lounais-Iranin nykyinen Khuzistan oli Sumerille rinnakkaisen Elamin valtion keskus. Susa A-kaudella kerrostumissa 33–27 kaupungin ala oli 10–15, ehkä 25 hehtaaria. Kymmenen metrin korkuisella terassilla oli muutamia rakennuksia, sekä jonkin tyyppinen savenvalajan pyörä. Kerrostumissa 22–17 tasanne hävisi, jolloin alueella oli merkkejä läntisestä Sumerin vallasta. Susa kasvoi näihin aikoihin noin 3500 eaa. varmasti 25 hehtaarin kokoiseksi.

Sarjatuotanto kehittyi jo varhain Uruk-kaudella. Akaban lähellä Tel Hujayratissa oli noin 4000–3500 eaa. käsityöteollisuutta, joka valmisti sarjatyönä kupariesineitä.^[12]

Mesopotamiassa kehittyivät noin 4500–4000 eaa. aikoihin dreija ja saviastioiden massatuotanto. Silloin alettiin tuottaa suureksi osaksi koristelematonta keramiikkaa. Noin 4000 eaa. tuotettiin Mesopotamiassa ja Khuzistanissa suuria määriä viistoreunaisia kulhoja. Näihin aikoihin Tepe Gawrassa oli rikkaiden ihmisten mutatiilistä tai kivestä tehtyjä hautoja.

Uruk-kauden ensimmäinen jakso 3900–3600 eaa. muistutti myöhäistä Ubaid-vaihetta. Kulttuuri kehittyi tällä kaudella asteittain ubaidilaisesta sumerilaiseksi. Keramiikaa alettiin tuottaa keskuspaikoissa, esimerkiksi Urukin keramiikkaa on löydetty Eridusta.^[13]. Noin 3800–3600 kalenterivuotta sitten oli voimakasta kuivumista^[14][15][16]. Sem saattoi aiheuttaa asutuksen keskittymisen.

Varhainen Uruk-kausi oli siirtymäkausi, jolloin Ubaidin keramiikka harvinaistui ja lopulta loppui. Tuhansien asukkaiden keskuskyliä ympäröivät pienemmät kylät, kuten Ubaidin kaudellakin. Sumerit saapuivat luultavasti varhaisella Uruk-kaudella. Noin 3700 eaa., varhaisella Uruk-kaudella syntyi ensimmäinen yli 10 000 asukkaan kaupunki. Viimeistään tällä kaudella lienee keksitty nopeasti pyörivä savenvalajan pyörä eli dreija.

Uruk-kulttuurin luojat sumerilaiset arvellaan saapuneen Kaksoisvirtainmaahan joko ehkä noin vuosien 5000–4500 eaa. välillä, ennen tätä kautta tai kauden myöhäisessä vaiheessa. Elettiin kivi-kuparikautta. Uruk-kulttuurin alkuvaihe muistuttaa yllättäen tempelinrakennustaiteessa Anatolian Ppna-kauden luomuksia. Varhainen Uruk-kausi alkoi luultavasti noin 4500 eaa., jolloin dreija ehkä keksittiin. Perinteisesti Uruk-kauden on katsottu kattaneen noin ajan 4100–3100 eaa. eli Urukin kerrostumat XIV–IV. Ajoituksissa on epävarmuutta, on myös arvioitu Uruk-kauden alkaneen 4500/4300/4100/4000/3900/3800 eaa.

Noin 4000 eaa. tapahtui villalammas-mutaatio Lähi-idässä.

Noin vuonna 370 eaa. Urukin ala oli 70–100 ha. Monien muiden keksuksian ala oli yli 40 ha. Näitä olivat muun muassa Eridu ja Tell al-Hayyad.^[17]

Temppelit alkoivat kasvaa yhä suuremmiksi.^[13] Tämä viittaa temppelin suureen mahtiin. Uruk-kulttuuri levisi Syyriaan ja Etelä-Turkkiin. Keskisellä Uruk-kaudella ilmestyivät viistoreunaiset maljakot, joita oli valmistettu massatuotantona. Nämä olivat uhriastioita.

Sylinterisinetti keksittiin keskisellä Uruk-kaudella. Sylinteri- ja leimasinettejä tehtiin paljon.

 

Tell Hamoukarista Habur-joen valuma-alueelta Pohjois-Syyriasta on löydetty taistelun merkkejä keskiseltä Uruk-kaudelta eli myöhäiseltä kalkoliittikaudelta noin vuonna 3500 eaa., hyökkääjänä olivat ehkä urukilaiset. Kaupungin pinta-ala oli tuolloin 32 hehtaaria. Samaan aikaan hyökättiin myös Tell Brakiin Pohjois-Mesopotamiassa. Keskisellä Uruk-kaudella Tell Brakissa oli 110 hehtaaria asuttua aluetta, satelliittikylät mukaan lukien.

Kauppaa käytiin Anatolian, Egyptin, Zagros-vuorten, Afganistanin ja Pohjois-Levantin (Välimeren itäpuoli) kanssa. Näistä saatiin eri tarvikkeita: metalleja, kiveä, puuta. Perustettiin kauppasiirtokuntia, joista on löydetty Uruk-astioita. Urukin kulttuurin laajeneminen muistutti Ubaidin laajenemista, mutta se oli paljon nopeampi ja lyhytikäisempi ilmiö. Jotkut Uruk-kauden siirtokunnat olivat jopa 5 000 asukkaan pieniä kaupunkeja, joista muutamat olivat linnoitettuja. Levittäytymiskausi kesti ehkä 150 vuotta.

 

Noin 3500–3400 eaa. alkoi myöhäinen Uruk-kausi, jota vastaavat Urukin kerrostumat IV–VI. Toisen laskutavan mukaan myöhäinen Uruk-kausi alkoi jo kerrostumasta VIII, mutta suurin edistys tapahtui kerrostumissa V ja IV. Pronssi keksittiin kauden alussa, ja niinpä tämä kausi on sama kuin varhaispronssikausi I. Uruk oli ajan suurin keskus Kaksoisvirranmaassa. Tässä vaiheessa Sumerin kulttuurin peruspiirteet olivat jo muotoutuneet.

Pyörillä kulkevia vaunuja oli ainakin jo 3500 eaa. Pyörä on saatettu keksiä paljon aikaisemminkin Ubaid-kaudella, kuten dreija.

Varhaisin kuvakirjoitus on Uruk IVb-kaudelta^[18] noin 3200 eaa.

Eridussa oli noin vuonna 3500 eaa. 2 000 asukasta, ja sen pinta-ala oli noin 10 hehtaaria. Ilmaston kuivuminen noin 3500–3200 eaa.^[14] on saattanut ajaa väkeä kaupunkeihin. Maaseudun tyhjentyessä kaupungit kasvoivat valtaviksi, väestön määrä räjähti nousuun ja syntyi köyhälistö.

Vuonna 3500 eaa. Pohjois-Mesopotamian Tell Brakin ala olo 130 ha. Urukin koko oli kasvanut 250 ha:ksi. Yli 50 ha kaupunkeja olivat mm. Umma ja Tello (Girsu). 25–50 ha pieniä keksuksia olivat Nippur. Oli gvielä pienempiä. 10–15 ha paikkoja.

Yhteensä näissä yli 10 ha keskuskissa asui 60–70 % väestöstä.^[17]

Noin vuonna 3500 eaa. Urukissa oli 10 000 asukasta, ja kauden lopussa 50 000 asukasta. Urukin laajuus oli 80 hehtaaria. Uruk-kauden lopulla Sumerissa oli useita yli 10 000 asukkaan kaupunkia, jolloin noin 12 kaupunkivaltiota hahmottuivat. Silloin massa oli ehkä muutama kymmenen tuhatta asukasta. Urukin lisäksi suuria keskuksia olivat Ur, Nippur, Kiš ja Eridu. Mikään niistä ei ollut Urukin suuruinen. Uruk säilyi alueen suurimpana satoja vuosia, ehkä vuodesta 3200–2800 eaa. Pohjois-Mesopotamian asutuskeskukset Tell Brak eli Nagar ja Tell Hamoukar olivat yhä suuria.

Myöhäisellä Uruk-kaudella noin 3600 eaa. alkaen Urukin kerrostumasta VIII päätellen rakennettiin suuri temppelialue kaupunkiin jatkaen aiempia perinteitä, mutta tehden yhä suurempia rakennelmia. Temppelit suurenivat ajan mukana. Tältä ajalta ovat ensimmäiset porrasmaiset temppelitasanteet. Temppeleitä oli pyhitetty taivaan jumala Anille ja rakkauden jumala Inannalle. Niissä oli seinäsyvennyksiä eli niššejä ja kolmiosainen pohjakaava, kuten varhaisemman Uruk-kauden temppeleissäkin. Merkittävin saavutus oli taivaan jumala Anille pyhitetty Eannan eli Taivaan talon temppelialue, joka kattoi lopulta 9 hehtaaria. Sinne rakennettiin Kalkkikivitemppeli, johon rakennusaine tuotiin 80 km:n päästä Eufratin länsirannalta. Eanna-alueen ulkopuolelle rakennettiin Uruk V -kauden lopussa Anin Valkoinen temppeli 13 metriä korkealle tasanteelle. Tätä temppeli oli varhainen zikkurrat. Sen rakentaminen vaati noin 7 500 ihmistä. Uruk-kaudella valmistettiin värillisiä savitappeja, joilla koristeltiin temppelin seiniä. Myöhempiin aikoihin verrattuna myöhäisen Uruk-kauden temppelit olivat suuria. Urukin temppeli C oli kooltaan 30 × 80 metriä ja kivitemppeli D 30 × 76 metriä.

Tällä kaudella ilmestyivät sylinterisinetit. Saviastioita tuotettiin teollisesti suuria määriä.

 

Ilmasto kuivui entisestään vuodesta 3500 eaa. alkaen^[19], ja oli paha varsinkin 3200–3000 eaa.^[20]. Tämä vaikutti kaupungistumiseen. Noin 3200 eaa. Urukin pohjois-Mesopotamian siirtokunnat luhistuivat kärsittyään kuivuudesta^[20].

Kirjoitustaito tuli käyttöön viimeistään noin 3100 eaa. Uruk IV -kaudella. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, millä Uruk IV -kauden alajaksolla savitaulut kehittyivät, mutta kirjoituksen kehityksen jatkuvuudesta on päätelty niiden tulleen seuraavaa kautta juuri edeltävällä IVa- tai joidenkin mukaan hieman vanhemmalla IVb-kaudella.^[21][22]

Tältä ajalta on löydetty yleensä ensimmäisinä pidetyt kirjoitetut savi- ja kivitaulut vuodelta 3200 eaa. Tell Brakista, Kišistä ja hieman myöhemmin Urukista vuosina 3200–3100 eaa.^[23] Uruk IV -kauden savitaulut säilyivät, koska niitä käytettiin romuna kuoppien tasoittamiseen seuraavan Uruk III -kauden rakennustöissä.^[21]

Sitä ennen oli merkitty numeroita Uruk V -kaudella noin 3400 eaa.^[23] ja kuvakirjoitusta edeltäviä merkkejä jo Uruk VI -kaudella.^[23] Oli yksinkertaisia savitauluja, joissa oli sylinterisinetin painalluksia ja numeroita.^[21]

Varhaisella Uruk IV -kaudella oli "lappuja", joissa oli henkilön tai tuotteen nimi. Toisissa oli lisäksi numeroita. Kolmannen tyyppisissä oli useita osioita, joissa numeroita ja tuotteita tai henkilöitä.

Uruk-kauden kuvakirjoituksessa oli tähkien, astioiden, laivojen, kaksi- ja nelipyöräisen sotavaunun, puusepän, aasin ja sellaisten kuvia, yhteensä 1500 merkkiä. Myöhemmästä nuolenpääkirjoituksesta on päätelty joidenkin merkkien merkitystä. Uruk IV -kauden merkkejä olivat unken, neuvosto, en, ruhtinas, sanga, temppelin päällikkö. Mutta merkkejä "kuningas" ja "palatsi" ei näy.

60-järjestelmää osataan tulkita vain numeroiden osalta. Se on saattanut kehittyä savisten laskurahojen painalluksista, joita tehtiin laskurahoja sisältäneeseen savikuoreen. Tähän viittaa muutaman ajalta 3400–3300 eaa. löydetyn taulun pallomainen ja kuutiomainen muoto. Se on maailman vanhinta tunnettua kirjoitusta.

Varhaista kirjoitusta Uruk IV- ja Jemdet Nasr -kausilla on käytetty luultavasti temppeliverotuksessa verokuittien laatimiseen ja kirjanpitoon.

Kirjoitus on saattanut olla alussa melko harvinaista tai kirjoitusmateriaalina on käytetty muuta kuin savea. Samoihin aikoihin kehittyi esittävä taide, jossa kuvattiin muun muassa papin tai kuninkaan kaltaisia hahmoja.

Eniten kirjoitusta on löytynyt tältä ajalta vuosilta 3200–3100. Kirjoitus viittaa varhaiseen seemiläisen ja sumerilaisen aineksen sekoittumiseen. Ei tiedetä, synnyttikö sumerilainen kuvakirjoitus Egyptin hieroglyfit vai päinvastoin. Joidenkin mukaan kirjoitus olisi tullut Sumeriin Egyptistä, jossa sitä on saattanut olla Skorpionikuninkaan haudassa jo 3400–3300 eaa.

Varhaisella ja Keskisellä Uruk-kaudella suuria keskuksia oli vain muutamia. Asutuskeskuksista 60 prosenttia oli pohjoisessa Nippurin ympärillä. Kauden asutuskeskusten kokojakaumaa voidaan yrittää hahmottaa, vaikkei sitä tunneta tarkasti. Suurin keskus Uruk kattoi 70 hehtaaria ja pohjoisessa oli kaksi noin 50 hehtaarin kokoista keskusta, Tell Dlabim ja Tell al-Hayad. Lisäksi oli kaksi 30 hehtaarin kokoista keskusta^[24], joista toinen oli kumpu 1172. Pienempiä 4–20 hehtaarin paikkoja oli useita, muun muassa Umma, Umm-al Agarib, 202, 1194, 1196, Nippur, Abu Salabikh, 678. Näitä keskikokoisia keskuksia oli yhteensä 29 leveysasteen 32 20 eteläpuolella. Pohjoisin paikka oli 678.^[25]. Asutuksen painopiste 32 oli leveysasteen pohjoispuolella. Yhtenäisemmin löytöjä on tehty leveysasteiden 32 ja 32 20 välillä, missä oli kaksi suurta 50 hehtaarin kokoista keskusta. Dlebim ja al-Ahayyad johtivat asutuskeskusjakaumaa. Lisäksi oli yksi 30 hehtaarin kokoinen keskus 1132. 4–20 hehtaarin laajuisia keskuksia oli 19 ja pieniä 0,1–4 hehtaarin kyliä noin 70.

Myöhäisellä Uruk-jaksolla noin vuosina 3500–3100 eaa. asuttu kokonaisala oli kasvanut vain hieman verrattuna aikaisempaan. Asutus oli siirtynyt Nippurin ympäriltä Urukin ympärille, missä oli 60 prosenttia keskuksista. Uruk tuli kaksi kertaa suuremmaksi kuin toiseksi suurin keskus ja kattoi 100 hehtaaria. Asutuksen painopiste oli 32 leveysasteen eteläpuolella. Pohjoisempana oli lähekkäin monia suurehkoja keskuksia, muun muassa kummut 125 ja 201^[26]. Asutuskeskusten jakauma oli seuraava: yli 40 hehtaarin keskuksia olivat Uruk ja pohjoisen Tell Al-Hayyad. 20–40 hehtaarin keskuksia oli kaksi, kumpu 125 ja kumpu 1172. 4–20 hehtaarin keskuksia oli 35, muun muassa Tell Mismar, kumpu 260, 201, Umma, Umm-al Aqarib, Tell Shmid, 1194, Nippur ja Abi Salabakh. Keskukset jakautuivat siis siten, että keskikokoisia keskuksia oli melko tiheässä. Pieniä asutuskeskuksia oli noin 90^[10].

Noin 3100–3000 eaa. vallitsi kuivuus Lähi-idässä. Urukin vaikutusalue kutistui. Keski-Eufratin Uruk-siirtokunnat hävisivät noin 3100 eaa.^[16] Noin 3200–3000 eaa. lämpötila nousi ja ilmasto kuivui Tell Brakin alueella. Niinpä kasteluviljely vaikeutui.^[27]

Uruk kasvoi edelleen. Uruk-kaudella Uruk tarvitsi laskujen mukaan säteeltään kuuden kilometrin laajuisen peltoalan, mutta Jemdet Nasr-kaudella 16 kilometrin säteisen alueen. Lopulta Uruk laajeni varhaisdynastisella kaudella kattamaan I kaudella 400, myöhemmin jopa 850 hehtaaria. Jemdet Nasr- ja varhaisdynastisella kaudelle pienien kylien määrä putosi rajusti. Kaupungin muuri oli 9,5 kilometriä pitkä^[28].

Jemdet Nasr-kaudella noin 3100–2900 eaa. olivat isoja asutuskeskuksia muun muassa Uruk, kumpu 230, kumpu 242 ja Tell Dlehim. Eteläisillä alueella suurimpia keskuksia oli kolme: Uruk, kumpu 242 ja kumpu 230. Asutuksen painopiste oli etelässä, 31 45 leveysasteen eteläpuolella. Niiden koot olivat yli 40 hehtaaria. Nippurin koko oli 20–40 hehtaaria. 4–20 hehtaarin laajuisia keskuksia oli 25. Eteläisellä alueella niitä oli 21. Pieniä 0,1–40 hehtaarin keskuksia oli 31.45 leveysasteen eteläpuolella 65, ja yhteensä 91^[29].^[10]

Uruk-kausi jaetaan varhaiseen, keskimmäiseen ja myöhäiseen.

Vaihtoehtoinen kronologia:

Urukin kerrostumat:

• Mesopotamia
• Sumerilaiset
• Ubaid-kausi
• Jamdet Nasr-kausi
• Naqada-kausi

• Fagan, Brian: Pitkä kesä. Suomentanut Osmo Saarinen. Ajatus, 2008. ISBN 9789512075959
• Roaf, Michael: Cultural atlas of Mesopotamia and the ancient Near East. Facts on File, 1990. ISBN 9780816022182
• Salonen, Armas: Kaksoisvirranmaa eli kuvauksia ja kuvia Babylonian ja Assyrian kulttuurista nuolenpäätekstien ja kaivaustulosten perusteella. WSOY, 1945.
• Salonen, Armas: Sumeri ja sen henkinen perintö. Jokamiehen korkeakoulu, 1962.

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uruk-kausi.

• The Relative Chronology of the Naqada Culture: a view from Buto, Ma’adi Harageh and Gerzeh
• Climate, Culture, and Catastrophe in the Ancient World
• Mesopotamia: More on Uruk, Jemdet Nasr, and the origins of writing