Tupamaros

Tupamaros eli Movimiento de Liberación Nacional – Tupamaros (lyh. MLN-T; esp. Kansallisen vapautuksen rintama) oli sissiliike, joka vaikutti Uruguayssa 1960- ja 1970-luvulla. Liikkeen tärkein johtaja oli marxilainen Raúl Sendic (1926–1989). Vuonna 1989 Tupamaros liittyi Frente Amplio (Laaja rintama) -koalitioon.

Liike otti nimensä inkakapinalliselta Túpac Amaru II:lta. Tupamarot aloittivat toimintansa jakamalla varastettua ruokaa ja rahaa köyhille Montevideossa 1960-luvun alussa. Vuosikymmenen lopulla liike siirtyi kidnappauksiin, "aseelliseen propagandaan" ja salamurhiin. Tupamarojen kaupunkisissi-taktiikkaan vaikutti etenkin Carlos Marighellan vuonna 1969 julkaistu Mini Manual do Guerrilheiro Urbano ("Kaupunkisissitoiminnan pienoiskäsikirja").

Liike kaappasi mm. pankinjohtaja Pereyra Rebervelin ja Britannian lähettilään Geoffrey Jacksonin ja murhasi FBI-agentti Daniel A. Mitrionen, joka koulutti Latinalaisen Amerikan maiden poliisivoimia kapinallisten vastaisissa taktiikoissa. Tupamarojen huippuaikaa olivat vuodet 1970 ja 1971, jolloin kidnapattuja pidettiin kansanvankiloissa (Cárcel del Pueblo). Liikkeen 106 jäsentä pakeni vuonna 1971 Montevideon Punta Carretan vankilasta. Presidentti Juan María Bordaberry ja häntä seurannut sotilasjuntta aloittivat veriset vastatoimenpiteet, joiden seurauksena jo vuonna 1972 Tupamaros oli heikentynyt merkittävästi. Sen merkittävimmät johtajat tuomittiin 12 vuoden vankeusrangaistuksiin.

Kun Uruguay palasi demokratiaan 1985 ja vuonna 1989 hyväksyttiin yleinen armahdus, tupamarot muodostivat Movimiento de Participación Popular -puolueen, joka on nykyisin suurin vasemmistolaisen Frente Amplio -koalition jäsenistä.

Raúl Sendic menehtyi ALS-tautiin vuonna 1989.