Teesi

Teesi (kreik. θέσις "asettelu") on lyhyeen muotoon muotoiltu väite, väittämä tai väitöslauselma joka otetaan keskustelun tai väittelyn kohteeksi, väite, joka halutaan osoittaa todeksi.^[1] Hegeliläisessä ja marxilaisessa dialektiikassa teesi on positiivinen väite, joka toimii dialektisen kehityskulun lähtökohtana.^[2]

Antiteesi (kreik.ἀντίθεσις "vasta-asettelu") on alkuperäisen käsitteen tai väitteen (teesi) vastakohta, vastaväite.^[3] Hegeliläisessä ja marxilaisessa dialektiikassa antiteesi on väitteen kieltävä väite eli vastaväite.^[4] Antiteesejä hyödynnetään myös retoriikassa ja runoudessa. Usein antiteesit toimivat esimerkiksi runon rakenteen perustana. Antiteesien avulla voi painottaa keskeistä tematiikkaa, rytmittää runoa ja luoda yllätysmomentteja. Esimerkki antiteesien käytöstä modernissa runoudessa on T. S. Eliotin runo "The burial of the dead" (Kuolleiden hautaaminen), joka sisältyy kokoelmaan Autio maa (The Waste Land, 1922). Runossa muun muassa asetetaan kevään tulo ja uuden kasvun syntyminen vastakkain kuoleman kanssa.^[5]

Synteesi (kreik.σύνθεσις "yhdistelmä"), yhteen asettaminen, yhdistelmä;^[6] Yleisessä mielessä synteesi on analyysiin perustuva yhteenveto tai kokonaisnäkemys, joka yhdistää erilaisia aineksia. Tutkimuksen periaatteena synteesi täydentää analyysiä. Yhdessä ne muodostavat analyysin ja synteesin menetelmän. Yleisesti ottaen synteesi on erillisten asiakokonaisuuksien tai väitteiden yhteenveto, joka tavallisesti sisältää myös johtopäätöksiä. Hegelin filosofiassa synteesi merkitsee teesin ja antiteesin sovitusta uudeksi kokonaisuudeksi, ja synteesi on kolmas vaihe dialektisessa ketjussa teesi, antiteesi, synteesi.^[7]