Tanis

Tanis sijaitsi Niilin suiston koillisosassa Niilin Tanitikos-suuhaaran varrella. Suuhaara sai nimensä kaupungista, ja tunnettiin myöhemmin latinaksi nimellä Ostium Taniticum. Se oli toiseksi itäisin Niilin suuhaaroista Pelusiakos-suuhaaran eli Pelusionin haaran jälkeen.^[3] Kaupungin paikka on noin 150 kilometriä koilliseen nykyisestä Kairosta, nykyisin kanavan varrella. Nykyinen San el-Hagarin kylä sijaitsee Taniksen rauniokummun eli tellin ja kanavan välissä.^[7] Taniksesta länteen sijaitsivat muun muassa Mendes ja Thmuis, etelään Avaris (Auaris), Pi-Ramses ja Fakussai, itään Herakleopolis Mikra ja Pelusion ja pohjoiseen rannikolla Tamiathis.

 

Tanis on ollut olemassa jo Egyptin 5. dynastian aikaan noin 2392–2282 eaa. Kaupunki kasvoi 12. dynastian ajasta lähtien.^[7] 14. dynastian aikana Niilin suisto tuli hyksojen valtaan, mutta ilmeisesti Tanis ei koskaan ollut näiden vallassa. Sen sijaan se tarjosi turvapaikan Memfiistä karkotetuille kuninkaille ja ylimystölle.^[3][7] Ramses II rakennutti kaupunkia 19. dynastian aikaan (1295–1186 eaa.).^[7] Vanhassa testamentissa kaupunki esiintyy nimellä Soan (vanhassa raamatunsuomennoksessa Sooan).^[3][9]

 

Kolmannella välikaudella 21. dynastian aikana Taniksesta tuli Egyptin pääkaupunki, sillä se oli dynastian perustajan Smendesin (1069–1043 eaa.) kotikaupunki. Tanis pysyi pääkaupunkina myös 22. dynastian aikana. Todellisuudessa Egypti oli tuohon aikaan poliittisesti jakaantunut, ja Tanis oli lähinnä Ala-Egyptin pääkaupunki, siinä missä Ylä-Egyptiä hallittiin Thebasta. Tämän jälkeen Tanis menetti pääkaupunkiasemansa, ja Sais ja Memfis nousivat merkittäviksi sen ohi. Tanis säilyi kuitenkin tärkeänä paikalliskeskuksena ja nomoksen pääkaupunkina. Kaupunki sai merkitystään takaisin jonkin verran hellenistisellä kaudella eli ptolemaiosten aikana.^[7]

Tanis oli suuri kaupunki vielä roomalaisen kauden alussa eli ensimmäisen vuosisadan eaa. lopussa.^[3][10] Se vaikuttaa menettäneen merkityksensä noin vuoteen 80 jaa. tultaessa, sillä Josephus kutsuu sitä pikkukaupungiksi.^[3][11] Varhaisella kristillisellä kaudella Tanis oli piispanistuin. Sen piispa Apollonios mainitaan vuoden 451 Khalkedonin kirkolliskokouksen osanottajien joukossa.^[7] Nykyisin Tanis on katolisen kirkon titulaaripiispan istuin nimellä Tanitanus (Tanasiensis, Tanensis).^[12] Kaupungin säilymistä pitkään edesauttoi oletettavasti sen pellavanviljely ja kangasteollisuus.^[3] Plinius vanhempi mainitsee tanislaisen pellavan Egyptin parhaaksi.^[3][13]

Kaupungin paikka säilyi asuttuna edelleen arabikaudella, mutta hylättiin 500-luvulta lähtien Manzalajärven tulvimisen vuoksi. Paikka oli kokonaan autiona viimeistään 1300-luvulla. Nykyisin paikalla oleva San el-Hagarin kylä perustettiin vuonna 1821.^[7]

Taniksen paikka tunnistettiin vuonna 1722. Ensimmäiset tieteelliset tutkimukset alueella suoritettiin vuonna 1798 Napoleonin sotaretken aikaan, ja kaupungista tehtiin ensimmäinen topografinen kartta. Ensimmäisiä arkeologisia kaivauksia suoritti Jean-Jacques Rifaud vuonna 1825. Tämän jälkeen Tanista ovat kaivaneet Auguste Mariette (1860–1864), Karl Richard Lepsius (1866), William Flinders Petrie (1883–1886) ja Pierre Montet (1922–1950-luku). Kaivaukset ovat jatkuneet edelleen 1980-luvulta 2000-luvulle.^[7][14] Varhaisessa tutkimuksessa Tanis tulkittiin joskus virheellisesti samaksi kaupungiksi kuin varhaisempi Pi-Ramses. Tämä johtuu siitä, että osa Taniksen temppeleiden rakentamiseen käytetyistä kivistä oli siirretty sieltä kaupungin rakentamisen yhteydessä 21. dynastian aikana.^[7][15]

 

 

Taniksen rauniokumpu on suurikokoinen ja korkea. Paikalta on löydetty useiden temppelien raunioita, joista huomattavin on Amonin temppeli. Taniksessa palvottiin etenkin Amonia, Mutia ja Khonsua, toisin sanoen samoja jumalia kuin Thebassakin, minkä vuoksi eräät tutkijat ovat nimittäneet Tanista ”pohjoiseksi Thebaksi”. Temppelialuetta kiersi suuri muuri. Asuinkorttelit sijaitsivat temppelialueen eteläpuolella. Löydöksiin lukeutuu myös muun muassa Horuksen temppeli sekä obeliskeja ja veistoksia. Mutin temppeliin kuului pyhä järvi.^{[7][8][14][15]}

Taniksessa on myös kolmannelta välikaudelta peräisin oleva nekropoli, josta Montet löysi vuosina 1939–1940 faarao Psusennes I:n, Amenemopen ja Shoshenk I:n haudat täysin koskemattomina. Lähes kaikkiin muihin Egyptin faaraoiden hautoihin on jo muinaisaikana tunkeuduttu. Haudoista löydettiin huomattava määrä kultaa ja jalokiviä.^[16]

Elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät Tanis on liitonarkin viimeinen leposija, jossa se on kätkettynä salaiseen kammioon. Elokuvassa esitetään, että Egyptin faarao Siisak olisi vienyt arkin Tanikseen noin 980 eaa. Siinä väitetään myös virheellisesti, että kaupunki olisi jo tuolloin hautautunut kokonaisen vuoden kestäneessä hiekkamyrskyssä Jumalan raivosta ja pysynyt hautautuneena vuoteen 1936 saakka, jolloin se olisi löydetty.^[8]

• Association française d’Action artistique: Tanis: L’Or des pharaons. Paris: Ministère des Affaires Étrangères and Association française d’Action artistique, 1987.
• Kitchen, Kenneth Anderson: The Third Intermediate Period in Egypt (1100–650 BC). (3rd ed.) Warminster: Aris & Phillips Limited, 1996.
• Montet, Jean Pierre Marie: La nécropole royale de Tanis. Volume 1: Les constructions et le tombeau d’Osorkon II à Tanis. (Fouilles de Tanis, ser. ed. Jean Pierre Marie Montet) Paris.
• Montet, Jean Pierre Marie: La nécropole royale de Tanis. Volume 2: Les constructions et le tombeau de Psousennès à Tanis. (Fouilles de Tanis, ser. ed. Jean Pierre Marie Montet) Paris.
• Montet, Jean Pierre Marie: La nécropole royale de Tanis. Volume 3: Les constructions et le tombeau de Chechanq III à Tanis. (Fouilles de Tanis, ser. ed. Jean Pierre Marie Montet) Paris.
• Stierlin, Henri & Ziegler, Christiane: Tanis: Trésors des Pharaons. Fribourg: Seuil, 1987.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tanis Wikimedia Commonsissa