Sukkot

 

Sukkotin keskeinen symboli on lehtimaja, suka. Tooran mukaan miesten ja bar mitsva -iän ylittäneiden poikien on asuttava lehtimajassa koko seitsenpäiväisen juhlan ajan. Tytöt ja naiset on vapautettu tästä mitsvasta, mutta halutessaan hekin voivat asua lehtimajassa. Konservatiivijuutalaisten keskuudessa sukaassa asumisen mitsva on ulotettu kaikkiin uskonnollisesti täysi-ikäisiin juutalaisiin.

Lehtimaja voidaan rakentaa mistä tahansa materiaalista, ja se voidaan pystyttää aivan talon viereen tai vaikka sen katolle. Majan katto tehdään kuitenkin aina jostakin eloperäisestä aineksesta, yleensä puun oksista, ja sen tulisi mielellään olla niin harva, että tähdet näkyvät sen läpi. Lopuksi maja koristellaan esimerkiksi hedelmillä, kukilla tai muilla koristeilla. Nykyään lehtimajan saattaa rakentaa esimerkiksi juutalainen seurakunta yhdessä, eikä siellä välttämättä nukuta öisin. Ortodoksijuutalaiset noudattavat Tooran käskyä kuitenkin kirjaimellisesti ja asuvat lehtimajoissa juhlan ajan niissä maissa, joissa ilmasto sen sallii.

Sukkotin ensimmäisen päivän jälkeen ei noudateta tarkkoja sapatin sääntöjä, mutta tarpeettomat toimet ja työnteko tai kaupankäynti eivät ole sallittuja. Sukkotin aikana juutalaiset perheet yleensä syövät hyvin ja käyvät vieraisilla toistensa lehtimajoissa. Perinteen mukaan lehtimajassa käy kunakin seitsemänä yönä lisäksi seitsemän vierasta: Aabraham, Iisak, Jaakob, Joosef, Mooses, Aaron ja Daavid.

Sukkotia seuraa välittömästi šemini atseret (שמיני עצרת). Perheet palaavat koteihinsa, ja synagogissa järjestetään erityinen jumalanpalvelus, jossa rukoillaan sadetta seuraavaksi vuodeksi. Israelissa shemini atseret kestää päivän, ja sen jälkeen seuraa simhat Tora (שמחת תורה), Tooran ilojuhla.

 

Toorassa käsketään juutalaisia ottamaan sukkotina neljä kasvilajia ja sitomaan ne yhteen tietyllä tavalla. Tätä kimppua kutsutaan lulaviksi, ja sitä käytetään sukkotin ajan rukouksissa. Neljään lajiin kuuluvat lulav eli palmunlehti, hadasim eli myrtinoksat ja aravot eli pajunoksat. Neljäs laji on etrog eli sukaattisitruuna. Lulavin keskelle sidotaan palmunoksa, sen toiselle puolelle kolme myrtinoksaa ja toiselle kaksi pajunoksaa.

Lulavia käytetään seuraavasti: kolmea ensimmäistä lajia pidetään oikeassa, etrogia vasemmassa kädessä. Rukoilija pitää käsiään erillään lausuessaan erityisen siunauksen. Sitten etrogilla kosketetaan lulav-nippua, ja sillä osoitetaan kaikkiin ilmansuuntiin sekä ylös ja alas.

Ortodoksijuutalaisille lulavin heiluttamisen mitsva on pakollinen kaikkina sukkotin päivänä paitsi sapattina kaikille uskonnollisesti täysi-ikäisille miehille. Myös naiset voivat halutessaan tehdä niin. Konservatiivijuutalaisten ja reformijuutalaisten keskuudessa kaikki aikuiset juutalaiset noudattavat seremoniaa. Se suoritetaan yleensä synagogassa tavallisen päivittäisen jumalanpalveluksen aikana, mutta sen voi tehdä myös kotona tai lehtimajassa. Lulavin ja etrogin kanssa kierretään usein myös synagoga ympäri siunauksia lausuen. Sukkotin seitsemäntenä päivänä (hoshana raba, suuri apu) synagoga kierretään ympäri seitsemän kertaa.

Sukkotiin liittyvät seremoniat perustuvat Tooraan. Neljä kasvilajia on mainittu kolmannessa Mooseksen kirjassa (3. Moos 23:40); niiden tarkempaa käyttöä ei kuitenkaan ole määritelty, mistä johtuvat erilaiset tulkinnalliset erot. Joidenkin mielestä^{kenen mukaan?} neljää lajia tulisi käyttää lehtimajojen rakentamiseen, kuten käy ilmi Nehemian kirjasta (Neh. 8:14-18).

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sukkot.

• Ruth Kozodoy: Juutalaiset juhlapäivät. ISBN 951-719-922-8.

• lubavitch.fi: Sukkot (englanniksi)
• Sukkot (JewFaq) (englanniksi)
• Gary Garb: Lehtimajan rakennusohjeet (englanniksi)