Simca 1000
Simca 1000 oli ranskalaisen Simcan vuosina 1961–1978 valmistama takamoottorinen, porrasperäinen, neliovinen ja nelipaikkainen pikkuauto. Siitä tuli myyntimenestys kotimaassaan Ranskassa, ja myös Suomessa se oli 1960-luvun keskivaiheilla yksi yleisimmistä automalleista. Kaikkiaan Simca 1000 -mallia rakennettiin noin 1,6 miljoonaa kappaletta.[1]
| Simca 1000 | |
|---|---|
 Lisävaloin ja valkosivurenkain varustettu vuoden 1963 Simca 1000. |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Valmistaja | Simca |
| Valmistusvuodet | 1961–1978 |
| Tuotantomäärä | 1,6 milj. |
| Korimalli | sedan |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | 4-syl. rivimoottori |
| Iskutilavuus | 944 cm3 |
| Teho | 45 hv (SAE) |
| Vetotapa | takaveto |
| Vaihteisto | 4 |
| Mitat | |
| Massa | 750 kg |
| Pituus | 3797 mm |
| Akseliväli | 2220 mm |
| Leveys | 1485 mm |
| Korkeus | 1390 mm |
Simca 1000 syntyi yhteistyössä Simcan tuolloisen vähemmistöomistajan, italialaisen Fiatin kanssa, jonka oma takamoottorinen pikkuauto Fiat 600 oli suuri myyntimenestys Euroopassa. ”Pikku-Fiatista” poiketen Simca 1000 oli neliovinen sedan ja muotoilultaan ranskalaisten suosimaa ”saippuarasiatyyliä”, jota edusti vuonna 1956 esitelty, niin ikään takamoottorinen ja itsekantavaan koriin perustuva Renault Dauphine. Simca 1000:n kulmikas kori ei ollut ilmanvastuksen kannalta edullinen, mutta tarjosi hyvät tilat niin matkustamoon kuin keulassa sijaitsevaan tavaratilaankin.[2]
Simca 1000 Suomessa
muokkaaSuomen korkean autoveron takia maahantuoja Berner Oy sai Simca-tehtaan aluksi tekemään täkäläisiä markkinoita varten riisutun version 1000e, jota ei tiettävästi myyty missään muualla. ”Simca tonni” joutui Suomessa muun muassa rungon katkeamisesta pelotelleiden huhujen kohteeksi, mutta siitä huolimatta se ylsi useana vuonna Suomen kymmenen eniten myydyn automallin listalle.[3][1]
Numerossa 2/1972 Tekniikan Maailma vertaili neljää ”Suomen toiseksi halvinta” autoa – mukana ei ollut markkinoiden halvinta eli Ladaa. Simca 1000 LSE sijoittui vertailutestissä toiseksi Renault 4 L:n jälkeen ja ennen Moskvitš Elite 1500 M- ja Wartburg 353 -malleja. Testaajat kiittelivät Simcan näppäryyttä kaupunkiajossa sekä viimeistelyä, mutta moittivat muun muassa löysiä istuinpehmusteita, sivutuuliherkkyyttä ja kovaa melutasoa.[4]
Tehokkaammat mallit
muokkaa1960-luvun lopulla 1 118 kuutiosenttimetrin moottorilla varustettu urheilullinen Simca 1000 S kehitti 7 hevosvoimaa normaalimallia enemmän ja kilpaili muun muassa Renault R 8 S:n kanssa[5]. 1970-luvun alussa esiteltiin samaan moottoriin perustuva, markkinoilta poistuneen Renault 8 Gordinin tyyliä jäljittelevä tehokas, vain punaisena myyty Simca 1000 Rallye, joka sai vuosikymmenen mittaan kolme myöhempää versiota (Rallye 1, 2 ja 3).[6][7][8][9]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b Ruponen, Juhani: Simcan merkitysanalyysi Museovirasto. 15.9.2014. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ TM koeajaa: Simca 1000. Tekniikan Maailma, 1963, nro 1, s. 34–39. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Korjula, Matti: Huhu – automyyjien uusi salainen aseko? Tekniikan Maailma, 1964, nro 18, s. 85–86. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Salo, Mauri ym.: Suomen neljä toiseksi halvinta. Tekniikan Maailma, 1972, nro 2, s. 26–36. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Neljä ässää. Tekniikan Maailma, 1969, nro 8, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Me ajoimme: Simca 1000 Rallye. Tekniikan Maailma, 1970, nro 11, s. 80. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Glon, Ronan: The terror from Poissy: the Simca 1000 Rallye, Rallye 1, Rallye 2 and Rallye 3 ranwhenparked.net. 3.12.2010. Arkistoitu 16.1.2012. Viitattu 27.1.2022.
- ↑ Geitel, Peter: Simca 1000 Rallye 2 – Punapippuri. Tekniikan Maailma, 1976, nro 7, s. 108. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Simca tulee uudelleen. Helsingin Sanomat, 21.2.1971, s. 23. Näköislehti (maksullinen).