Seriffi

Seriffi vastaa asemaltaan poliisipäällikköä. Yhdysvalloissa on perinteisesti valittu seriffi poliittisella vaalilla, ja niin yhä useimmiten tehdään. Seriffit valitaan ylimmiksi lainvalvojiksi joko alueelle, jonka nimi on county – piirikunta – tai piirikunnissa oleviin kaupunkeihin. Valintamenettelyn vuoksi tällaisen lainvalvojan katsotaan edustavan alueensa väestöä, kun esimerkiksi Euroopassa pidetään tärkeänä sitä, että poliisiviranomaiset asettaa tehtäviinsä valtiovalta.

Yhdysvaltojen 50 osavaltiosta 48 on jaettu näitä pienempiin county-hallintoalueisiin. Louisianassa samasta hallintoalueesta käytetään nimitystä parish ja Alaskassa nimitystä borough. Yhdysvalloissa on tällä hetkellä 3 086 piirikuntaa. Eniten niitä on Texasissa, 254, joista jokaisessa on vaaleilla valittu seriffi. Seriffin apulaisina ja alaisina toimivien virkanimike on deputy sheriff eli sheriff's deputy – apulaisseriffi. Seriffin kakkosmiehellä on joskus arvonimi undersheriff. Tämä virkanimike on käytössä muun muassa viidellä New Yorkin poliisipäälliköllä. New Yorkin seriffin asema on erityinen, hän on High Sheriff eli yliseriffi, ja se on myös Havaijin ja Rhode Islandin osavaltioissa käytetty virkanimike. Texasin kuvernööri on perustuslain nojalla High Sheriff of Texas eli Texasin yliseriffi.

Seriffin toimenkuva ja tehtävät vaihtelevat nykyisin paljonkin osavaltioiden välillä. 1800-luvulla seriffit tekivät käytännössä kaikkea mahdollista poliisityötä, johon heitä tarvittiin. Nykyisin Yhdysvalloissa on 3 500 seriffin johtamaa poliisiasemaa – Sheriff’s Office. Pienimmissä niistä on töissä yksi tai kaksi henkeä – Los Angelesissa Los Angeles County Sheriff’s Department työllistää noin 18 000 henkeä.^[3]

Useat villin lännen lainvalvojista vaihtoivat useinkin toimipaikkaansa ja ehtivät toimia sekä seriffinä että marshalina. Heihin kuului Wyatt Earp, joka aloitti uransa konstaapelina, jatkoi sitä apulaismarshalina ja oli viimeisessä poliisivirassaan apulaisseriffi.

 

Seriffi-sana oli käytössä jo keskiajan Englannissa, jossa se tarkoitti kansan valitsemaa palkatonta virkamiestä. Sana juontui kuninkaallista valvojaa tarkoittavasta termistä shire reeve.^[2] Kun Yhdysvallat itsenäistyi, siellä seriffit säilyttivät asemansa lainvalvojina. Kasvaviin kaupunkeihin perustettiin kuitenkin oikea poliisitoimi, ensimmäisenä Bostoniin 1838 ja New Yorkiin 1845. Seriffijärjestelmä säilyi maaseudulla. Sen huonona puolena oli, että seriffin toimia oli vaikea valvoa, ja he syyllistyivät helposti omavaltaisuuteen. Silti oli täysin laillista antaa pikaisia hirttotuomioita esimerkiksi karjavarkaudesta. 1800-luvun lopussa maa tarvitsi ammattimaisempia lainvalvojia. Kongressi perusti tällöin oikeusministeriön, joka alkoi valvoa lainvalvojien toimintaa. Tämän jälkeen myös seriffeiltä alettiin vaatia lainkuuliaisuutta.^[4]

Seriffin kuusisakarainen tähti otettiin ensimmäisenä käyttöön New Yorkissa. Lännessä se tehtiin tavallisesti kierrätysmateriaalista, kuten peltipurkista. Teksasissa tähti tehtiin usein Meksikon kahdeksan realin kolikosta.^[4]

Vuonna 1882 julkaistu David J. Cookin teos Hands up! oli seriffien opaskirja. Uudelle seriffille annettiin siinä viisi hyvää neuvoa: (1) Älä koskaan lyö vankia päähän pistoolillasi, koska aseesi voi rikkoutua. (2) Älä pidätä ketään, jos et ole aivan varma, että sinulla on siihen valtuudet. (3) Kun yrität pidättää jonkun, ole varovainen, äläkä anna hänelle mahdollisuutta vetää asetta esille. On parempi tappaa kaksi miestä kuin antaa yhden tappaa sinut. (4) Kohtele vankia niin lempeästi kuin hänen käytöksensä sallii. (5) Älä luota koskaan vangin sanaan, äläkä anna hänelle vapauksia, jotka voivat vaarantaa oman turvallisuutesi. Yhdeksällä kymmenestä rikollisesta ei ole omaatuntoa.^[4]

Pääartikkeli: United States Marshals Service

Marshalit ovat poliisipäälliköitä siinä missä seriffitkin, ja usein heistä suomenkielisessä kirjallisuudessa ja elokuvissa käytetäänkin nimitystä seriffi tai joskus liittovaltion seriffi. Siinä missä seriffit valitaan paikallisesti vaaleilla, ovat marshalit Yhdysvaltain oikeusministeriön (United States Department of Justice) alaisuudessa toimivia liittovaltion poliisimiehiä, jotka nimittää virkaansa Yhdysvaltain presidentti.

Marshaleille on nykyisin sälytetty mitä erilaisimpia erityisiä tehtäviä, kuten vankien kuljetuksia ja tuomioistuinlaitoksen ja oikeuskäsittelyjen turvaamista, todistajien suojelua sekä erityisen vaarallisten ja etsintäkuulutettujen rikollisten jäljittämistä. Villin lännen aikaan he tekivät seriffien tapaan myös hyvin laaja-alaisesti kaikkia mahdollisia poliisitöitä.

Yhdysvallat on nykyisin jaettu oikeusministeriön alaisiin 94 hallintoalueeseen eli piirikuntaan, joissa kussakin on yksi U. S. Marshal. Marshalien apuna toimiva on Deputy U. S. Marshal eli apulaismarshal. Muitakin marshal-arvoja on nykyisin käytössä, mutta 1800-luvun ja villin lännen tapahtumien historiaa tutkiva ei niitä juuri kirjallisuudesta kohtaa. Useilla tuon ajan marshaleilla oli takanaan sotakokemus Yhdysvaltain sisällissodasta ja heidän tehtävänsä sisällissodan jälkeen oli olla mukana vakauttamassa oloja kaikin tavoin niin, että liittovaltion yhtenäisyys lujittui. Heillä oli oikeus tuohon aikaan tarvittaessa, varsin pikaisesti valan vannottamalla, rekrytoida eli ottaa itselleen apulaisia. Tarvittaessa he muodostivat vapaaehtoisista miesjoukon, jonka nimitys oli posse, kun vaarallista rikollista lähdettiin jäljittämään ja takaa-ajamaan.

• Full text of "Hands up; or, Thirty-five years of detective life in the mountains and on the plains" (Archive org)