Savonlinnan Pallokerho

Savonlinnan Pallokerhon perustamisen kannalta tärkeä tapahtuma tapahtui jo vuonna 1907. Tuolloin Savonlinnaan saatiin ensimmäinen jalkapallo. 1900-luvun parina ensimmäisenä vuosikymmenenä Savonlinnassa pelattiin harrastusmielessä jalka- ja jääpalloa. Savonlinnan Riento viritteli kilpailutoimintaakin. Varsinainen kilpailutoiminta alkoi kuitenkin vasta Savonlinnan Pallokerhon perustamisen myötä. Perustaminen tapahtui 1929. Aluksi lajeina toimivat jalka- ja jääpallo.^[4] Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Mikko Holopainen.^[5]

Väinö ja Lauri Ropponen toivat jääkiekon Savonlinnaan 1950-luvun alussa. Kenttävaikeuksien jälkeen kunnolla toiminta alkoi vasta vuonna 1954, kun Kirkkopuistoon tuli jääkiekkokaukalo. Ensimmäisen ottelunsa SaPKo oli kuitenkin pelannut jo vuonna 1952 Pieksämäellä. SaPKon historian ensimmäisen maalin ampui Pieksämäellä rangaistuslaukauksesta Juho Puhakka. Kaudella 1955–1956 SaPKo kirjautti nimensä Maakuntasarjan voittajien listaan.^[6] Samalla se nousi historian ensimmäistä kertaa Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle eli silloiseen Suomensarjaan. SaPKo säilyi sarjassa kolme kautta ja putosi vuonna 1959.^[7]

Vuonna 1962 SaPKon valmentajaksi tuli Jorma Kajanto ja se näkyi muun muassa joukkueen nuorentuessa^[8]. Niinpä SaPKo voittikin Maakuntasarjan jälleen vuonna 1964^[6]. Näin ollen se nousi jälleen Suomensarjaan. Paluun jälkeen heti toinen kausi Suomensarjassa tuotti savonlinnalaisille syytä juhlaan, kun SaPKo voitti Suomensarjan kauden 1965–1966^[9]. Samalla Kajanto nosti savonlinnalaiset ensimmäistä kertaa Suomen pääsarjatasolle eli SM-sarjaan^[10].

Ensimmäinen kausi SM-sarjassa ei mennyt SaPKon osalta täysin putkeen, vaikka se pääsi siirtymään upouudelle Talvisalon tekojääradalle. SaPKolla oli nuori joukkue, jonka keulakuvina olivat muun muassa SaPKon pitkäaikainen kapteeni Paavo Tirkkonen, Jyrki Turunen, Raimo Turkulainen ja Jussi Piuhola^[8]. Se jäikin pääsarjassa kaudella 1966–1967 12 joukkueen sarjassa viimeistä edelliseksi jätettyään ainoastaan Kokkolan Hermeksen taakseen. Näin SaPKo putosi heti takaisin Suomensarjaan. Joukkue voitti kauden 22 ottelusta kaksi ja pelasi neljä tasan. Maaliero oli 45–116.^[11]

Suomensarjan itälohkoon paluun tehnyt SaPKon joukkue vahvistui ja voittikin jälleen Suomensarjan.^[9] Sen valmentajaksi Kajannon tilalle siirtyi Suomensarjakaudeksi Danny Malone.^[8] Siellä SaPKo pelasi tappiottoman kauden.^[12] Näin se nousi heti kaudeksi 1968–1969 takaisin Suomen pääsarjatasolle. Vuosina 1967 ja 1968 SaPKo selviytyi kahtena vuonna peräkkäin Suomen Cupin loppuotteluun. Ensimmäisen loppuottelun voitti Ässät 7–0 ja toisen KooVee Tampereelta lukemin 10–2.^[13] SaPKon Paavo Tirkkonen valittiin vuonna 1968 mukaan Grenoblen olympialaisiin.^[14]

SM-sarjassa Malonen luotsaama SaPKo pelasi kohtuullisen kauden kauden sijoituttuaan kymmenenneksi. Tosin putoamisviivan alla olevaan SaiPaan jäi eroa ainoastaan yksi piste. Seitsemän voittoa ja yksi tasapeli 22 ottelusta riitti kuitenkin turvaamaan SaPKon sarjapaikan.^[15] Tosin SaPKo oli lähes koko kauden viimeistä edellisenä ja näytti putoavan sarjasta. Se kuitenkin voitti kolme viimeistä otteluaan ja sarjapaikka säilyi. SaPKon tärkeimmät pelaajat olivat Timo Tuomainen, Paavo Tirkkonen, Jyrki Turunen, Erkki Räsänen, Raimo Turkulainen, Timo Väätämöinen ja Seppo Repo. SaPKon paras pistemies oli pistepörssissä kuudenneksi yltänyt Repo tehoin 20+12=32.^[12] SaPKon kauden paras katsojamäärä oli Lukkoa vastaan 2789.^[16]

Kaudella 1969–1970 sijoitus 12 joukkueen pääsarjassa oli sama kuin edellisenä vuonna. Vahvistuksiksi saapuivat Jussi Piuhola ja Timo Viskari. Noihin aikoihin Savonlinnassa oli jääkiekkobuumi ja otteluja seurasi yleisesti 2 000–4 000 katsojaa^[8]. SaPKon kaikkien aikojen yleisöennätys syntyi 27.2.1970, kun HIFK tuli vierailemaan talvisaloon. Tuota ottelua seurasi 5262 katsojaa.^[14] Pisteitä kaudella kertyi yksi enemmän kuin edellisellä kaudella. Tosin eroa putoamisviivaan kertyi 12 pistettä Hilparan ja Reippaan jäätyä selvästi muista joukkueista.^[17] Repo oli jälleen joukkueen paras pistemies oltuaan kokonaispörssissä sijalla kahdeksan ja niinpä hän siirtyikin kauden jälkeen Jokereihin. Hänen tehonsa olivat 18+14=32. Revon lisäksi muita runkopelaajia olivat Paavo Tirkkonen, Jyrki Turunen, Erkki Räsänen, Martti Turunen ja Viskari.^[18]

Seuraavalle kaudelle 1970–1971 SaPKon kokoonpano säilyi lähes edellisvuoden kaltaisena Revon lähtöä lukuun ottamatta. Mestaruussarja alkoi Talvisalossa lokakuussa SaPKon kukistettua nimekkään Turun Palloseuran lukemin 3–2^[14]. Vaihtelevien otteiden vuoksi SaPKo jäi kuitenkin sarjassa viimeistä edelliseksi kerättyään 12 pistettä ja putosi sarjasta. Sen edellä ollut Lukko varmisti sarjapaikkansa niukasti yhden pisteen erolla.^[19] SaPKo oli keikkunut koko kauden sijoilla 7–9, mutta loppukausi sujui huonosti. Vielä viimeisessä ottelussa SaPKolla oli voitolla mahdollisuus säilyttää sarjapaikkansa, mutta se hävisi KooVeelle. SaPKon paras maalintekijä oli Jussi Piuhola maalillaan ja paras pistemies oli Jaakko Koikkalainen tehoin 11+8=19. Se riitti koko sarjan pistepörssissä vasta sijalle 34. SaPKon kolmen kauden putki pääsarjassa loppui eikä SaPKo ole sittemmin sille tasolle koskaan päässyt.^[20] Kaikkiaan SaPKo pelasi SM-sarjassa neljän kauden aikana 88 ottelua, joista se keräsi 51 pistettä. Se riittää pääsarjan maratontaulukossa sijaan 25. Voittoja kertyi 21 ja tasapelejä yhdeksän. Maaliero oli 279–438.^[21]

Suomensarjassa 1971–1972 ensimmäinen kausi meni SaPKolta ihan hyvin. Se sijoittui kuuden joukkueen lohkossaan toiseksi 13 pisteellä. Lohkovoittajana SaiPa nousi SM-sarjaan. SaPKo voitti kymmenestyä ottelusta kuusi ja pelasi yhden tasan.^[22] Keväällä 1973 SaPKolle tuli vielä mahdollisuus karsia SM-sarjapaikasta TPS:aa vastaan kaksiosaisessa karsinnassa. Vieraspeli meni lupaavasti, mutta romahdys kotipelissä murskasi haaveet sarjanoususta.^[8] Suomen toiseksi korkeimpana sarjatasona aloitti uusi kahdeksan joukkueen I-divisioona kaudella 1974–1975. Siihen SaPKo varmisti paikkansa niukasti keväällä 1974 kaatamalla JYP:n ratkaisevassa ottelussa jatkoajan jälkeen 7–5. Ensimmäisellä kaudellaan siellä SaPKo sijoittui seitsemänneksi kerättyään 33 ottelusta 23 pistettä. Eroa neljänteen sijaan jäi vain kaksi pistettä.^[23] Vaikean kauden jälkeen edessä olisi normaalisti ollut putoaminen, mutta SaPKon onneksi sarjaa päätettiin laajentaa ja sarjapaikka säilyi.^[7]

Seuraava kausi toikin sitten sijan jälleen sijan seitsemän, mutta kaikkiaan joukkueita oli kymmenen. 36 pistettä nelinkertaisesta sarjasta riitti helposti keskikastiin ja SaPKo vakiinnuttikin paikkansa I-divisioonassa. ^[24] Kaudella 1976–1977 sijoitus oli kahdeksas 24 pisteen turvin^[25], ja seuraava kausi toi sijan saman sija. Tuolloin SaPKo saavutti 14 voittoa ja 28 pistettä maalieron jäätyä 81 maalin verran miinukselle.^[26] Kausi 1978–1979 sujuikin savonlinnalaisilta sitten jo huomattavasti paremmin. Se sijoittui I-dvisioonan neljänneksi ja jäi esimerkiksi toisesta tilasta ainoastaan neljän pisteen päähän. Kokonaisuudessaan SaPKo keräsi 44 pistettä.^[27]

Seuraavalla kaudella SaPKon esitykset paranivat entisestään ja se oli divarissa jo aivan kärjen tuntumassa. Sijoitus oli 52 pisteen turvin kolmas.^[28] Sitten SaPKolla alkoi kuitenkin alamäki ja sijoitukset huononivat vuosittain. 1981 SaPKo sijoittui vielä neljänneksi^[29], mutta seuraavalla kaudella joukkue jäi sijalle kuusi^[30]. Kaikki hupentui kevääseen 1983, kun SaPKo putosi Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle eli II-divisioonaan. Se oli seuralle ensimmäinen kerta noin huonolla sarjatasolla sitten kauden 1963–1964. Kausi oli katastrofi, sillä SaPKo jäi koko sarjan viimeiseksi kerättyään 36 ottelusta ainoastaan 18 pistettä. Eroa putoamisviivan yläpuolelle kertyi 11 pistettä.^[31] II-divisioonassa SaPKo ei kuitenkaan viihtynyt kauaa, vaan se nousi heti seuraavaksi kaudeksi I-divisioonaan.^[7]

Perustettaessa SaPKon lajeja olivat jalka- ja jääpallo. SaPKo aloittikin toimintansa jääpallossa melko menestyksekkäästi. Heti vuonna 1930 seura voitti Suomen Palloliiton Savon piirin mestaruuden. Siitä kului ainoastaan kaksi vuotta kun joukkue karsi jo paikasta SM-sarjaan. Nousua saatiin kuitenkin odottaa aina vuoteen 1937 saakka. Pääsarjassa joukkue pelasikin kaikkiaan kolme kautta ennen kuin putoaminen alemmas tapahtui vuonna 1940. Tuona aikana joukkue pelasi 14 ottelua, joista se voitti kaksi ja pelasi kolme tasan keräten seitsemän pistettä. Maaliero oli 25–41.^[32] Samaan aikaan kun jääpallossa pelattiin huippuvuosia, jalkopallossa SaPKolla ei mennyt hyvin. Jalkapallojoukkue pelasi ottelunsa Savolassa sahojen vieressä. Ennen sotia SaPKo pelasi jalkapallossa ainoastaan alasarjoissa.^[5]

Pesäpallo tuli SaPKon lajivalikoimaan uutena lajina vuonna 1945. Heti seuraavana vuonna seura oli mukana jo sarjatoiminnassa. SaPKon naisten joukkue toikin menestystä ja voitti vuonna 1949 piirinmestaruuden. Tosin miehetkin pääsivät kahdesti 1940-luvulla karsimaan paikasta Mestaruussarjaan.^[33] Jalkapallossakin 1940-luvun loppu oli menestyksekäs miesten noustua kauden 1948 päätteeksi ensimmäistä kertaa Suomensarjaan eli Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Kausi 1949 alkoikin hyvin, mutta jatkossa peli ei kulkenut. Kauden päätteeksi olikin edessä paluu Maakuntasarjaan, kun joukkue voitti kauden 22 ottelustaan ainoastaan yhden keräten kaksi pistettä. SaPKo jäikin koko itälohkon viimeiseksi. Maalierokin jäi selvästi pakkaselle lukemin 26–104.^[34] Vuonna 1949 jääpallossa SaPKon A-juniorit selvisivät aina SM-sarjan loppusarjaan asti.^[5]

Pesäpallossa SaPKon naiset nousivat SM-sarjaan vuonna 1955. Karsinnoissa kaatuivat Nokian Urheilijat lukemin 17–12 ja Heinolan Iskun 18–11. Kausi 1956 jäi kuitenkin SaPKon ainoaksi pääsarjatasolla joukkueen jäätyä sarjan viimeiseksi. Joukkue voitti koko kauden aikana ainoastaan yhden kamppailun, joka sekin oli kauden päättävä ottelu. SaPKon kauden lyötyjen ja tuotujen juoksujen suhde kuudessa ottelussa oli katarstrofaalinen 30–98, mikä tarkoittaa että SaPKo päästi keskimäärin yli 15 juoksua ottelua kohden^[35]. Paikallisesti naisten pesäpallojoukkue oli kuitenkin menestyvä, sillä SaPKo voitti vuodesta 1949 aina vuoteen 1962 asti kaikki piirinmestaruudet lukuun ottamatta vuotta 1960.^[33]

Syksyllä 1959 SaPKoon otettiin uutena lajina lentopallo. Toiminta alkoi lentopallokomitean B-sarjassa. Kuitenkin jo vuonna 1963 SaPKon miesten edustusjoukkue nousi pääsarjaan. Valmentajana SM-sarjassa toimi Teuvo Kiuru. Joukkue pelasi pääsarjassa kolme kautta kunnes vuonna 1966 joukkue putosi takaisin Suomensarjaan. 1960-luvulla SaPKon lajimäärä supistui. Hiipunut jääpallotoiminta lakkautettiin seurassa lopulta kokonaan vuonna 1964.^[33] Samoin pesäpallotoiminta loppui kauden 1964 päätteeksi. Jalkapallossa SaPKo nousi kuitenkin vielä kerran miesten toiseksi korkeimmalle tasolle kaudeksi 1970. Seuran toinenkin visiitti Suomensarjassa jäi kuitenkin ainoastaan vuoden mittaiseksi. Tosin tällä kertaa pisteitä kertyi kahdeksan kolmesta voitosta ja kahdesta tasapelistä. Jääkiekkopuolelta tutun Hannu Aravirran tähdittämän SaPKon sijoitus tosin oli 14 joukkueen itälohkon viimeinen maalieron jäätyä miinukselle 64 maalin verran.^[34] Putoamista seuranneena vuonna SaPKon johtokunta päätti lakkauttaa jalkapallotoiminnan ja se siirtyi SavPan alaisuuteen.^[5]

Lentopallossa SaPKo voitti vuonna 1971 oman Suomensarjan lohkonsa. Sen vuoksi se pääsi karsimaan paluusta miesten pääsarjaan. Nousu ei kuitenkaan onnistunut. SaPKo pelasikin Suomensarjassa aina vuoteen 1975 asti. Tuolloin SaPKon lentopallotoimintakin oli tullut tiensä päähän. Lentopallo siirtyi Savonlinnan Ajolle ja jääkiekko jäi SaPKon ainoaksi lajiksi.^[33]

 

Alun perin SaPKolla oli vaikeuksia aloittaakaan jääkiekkotoimintaa pelipaikan puuttumisen takia. Vuonna 1954 Kirkkopuistoon pystytettiin jääkiekkokaukalo, joka sittemmin toimi SaPKon kotikenttänä.^[7] Ennen luonnonjäiden tuloa SaPKo kävi noihin aikoihin harjoittelemassa Lauritsalassa tekojäällä^[36].

Vuonna 1966 SaPKo pääsi siirtymään Kirkkopuistikolta Talvisalon uudelle tekojäälle, mikä oli edellytys myös seuran juuri hankitulle SM-sarjapaikalle. Tekojäällä SaPKon otteluissa oli hyvä tunnelma, kun tuhansia ihmisiä oli tekojäätä reunustavilla rinteillä. Vuonna 1978 valmistui Talvisalon jäähalli, joka tuli tekojään paikalle.^[37] Halli tuli vanhan tekojääradan paikalle^[8]. Tuossa 3 400-paikkaisessa Talvisalon jäähallissa SaPKo pelaa edelleenkin kotiottelunsa. Tosin vuonna 2008 hallin nimi muuttui Gigantti-areenaksi^[38].

Vuonna 2009 seura palasi Kirkkopuiston ulkojäälle pelaamaan 80-vuotisjuhlaottelunsa Jukureita vastaan 8. helmikuuta. Jukureiden 2–1-voittoon päättynyttä ottelua oli seuraamassa 2 995 katsojaa.^[39]

Muokkaa kokoonpanoa

• Päävalmentaja Juho Nykänen 
• Joukkueenjohtaja Hannes Pöllänen  
• Puheenjohtaja Vesa Kutvonen  
• Huoltopäällikkö Jani Rautiainen  
• Huoltaja Jari Pöllänen  
• Fysioterapeutti Jarmo Rouvinen  

Alun perin SaPKon edustusjoukkueen talous perustui lähes kokonaan lipputuloihin. Ainoastaan joihinkin pelaajahankintoihin saatiin rahaa sponsoreilta. Kuitenkin 1970-luvun loppupuolella SaPKo sai kerättyä tukijoikseen savonlinnalaisia yrityksiä ja liikemiehiä, jotka perustivat Linna-Hockeyn. Linna-Hockeyn tavoitteena oli tuolloin nostaa SaPKo takaisin pääsarjaan.^[8]

Ennen 2000-luvun alkua SaPKo joutui suuriin ja hankaliin talousvaikeuksiin, eikä joukkue voinut enää jatkaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla^[40]. Niinpä vuonna 2000 edustuskiekkoilu siirtyi osakeyhtiöiden aikaan ja ry toimi enää junioripuolella. Tuolloin perustettiin Savonlinnan Jääkiekon Tuki oy, joka hallinnoi SaPKon edustuskiekkoilua. Se pelasti savonlinnalaisen edustuskiekkoilun.^[41] 2000-luvun alussa SaPKon taloutta kunnostettiin useamman vuoden ajan ja sarjatasona oli monta vuotta Suomi-sarja^[42].

SaPKon noustua vuonna 2006 Mestikseen sen budjetti oli Mestiksen kolmanneksi pienin ja pelaajabudjetti toiseksi pienin^[43]. Seuraavalla kaudella se oli jälleen budjetiltaan kolmanneksi pienin seura, mutta sen pelaajabudjetti lähes kaksinkertaistui 140 000 euroon^[44]. Kaudella 2008–2009 SaPKon budjetti oli Mestiksen neljänneksi alhaisin ja pelaajabudjetti kuudenneksi alhaisin, joten SaPKo on tehnyt nousua Mestisseurojen vertailussa^[45]. Osakeyhtiön nimen muutos tehtiin 2014, jolloin nimeksi tuli Savonlinnan Pallokerho Oy.

Savonlinnan Pallokerholla on Savonlinnassa suuri merkitys. Savonlinna kun on yleisesti tunnettu Olavinlinnasta, Savonlinnan Oopperajuhlista ja jääkiekosta. Vaikka jääkiekon merkitys savonlinnalaisille on laskenut, seura on edelleen tärkeä. SaPKolla onkin nykyisin myös oma kannattajaryhmänsä, jonka nimi on SaPKofanit^[46]. 1960- ja 1970-luvuilla SaPKon merkitys oli huipussaan. Tuolloin jopa kolmannes Savonlinnan väestöstä oli jännittämässä kaukalon reunalla SaPKon puolesta^[36]. Neljänkymmenen viime vuoden aikana SaPKo on ollut tärkeä myös suomalaiselle jääkiekolle seuran menestyksen lisäksi myös tuottamalla Suomen huipulle sekä pelaajia että valmentajia.^[46]

Savonlinnan pallokerhon alkuperäisessä logossa oli ympyrän muotoisella mustalla taustalla iso jalkapallo ja pienemmällä jääpallo ja jääpallomaila. Myöhemmin jääpallotoiminta loppui ja jääpallomailan tilalle vaihtui jääkiekkomaila (taulukossa vasemmalla). Logo oli käytössä vielä SaPKon pääsarjavisiitillä 1960- ja 1970-lukujen taitteessa.^[14] Myöhemmin SaPKo otti käyttöönsä pässin kuvan logossaan, ja se oli käytössä jo 1980-luvun alussa^[36]. Pässi pohjautuu Savonlinnassa sijaitsevan Olavinlinnan pässiin^[47]. Myöhemmin logo on vaihdellut, mutta pässi siinä on säilynyt. Nykyisin SaPKon logossa on ainoastaan pässin pää. Vuonna 2008 SaPKo lanseerasi juhlalogon (taulukossa oikealla) 80-vuotisjuhliensa kunniaksi^[48].

SaPKon logot

SaPKo pelaa kotipelinsä sini-valko-punaisella paidalla, punaisilla housuilla, valko-sini-punaisilla sukilla sekä valkoisella kypärällä. Vierasottelut SaPKo pelaa valko-sini-punaisella paidalla sekä sinisillä sukilla. Joukkueen peliasu muistuttaa etenkin värimaailmaltaan NHL:ssä pelaavan Columbus Blue Jacketsin peliasua, ja se on lähes yhtäläinen myös Suomi-sarjassa pelaavan Lempäälän Kisan kanssa.

• 2 Paavo Tirkkonen
• 3 Jyrki Turunen
• 5 Ahti Ruohoaho
• 10 Raimo Turkulainen
• 22 Pekka Tirkkonen
• 35 Jarmo Myllys

 

Kausi	Valinta	Voittaja
1994–1995	Vuoden tulokas	Jukka Laamanen
2008–2009	Fair Play -joukkue	Savonlinnan Pallokerho
2009–2010	Kultainen kiekko Paras maalintekijä Ensimmäinen tähdistökentällinen	Kalle Konsti
	Vuoden tulokas	Jesper Piitulainen
	Fair Play -joukkue	Savonlinnan Pallokerho
2010–2011	Kultainen kiekko Paras hyökkääjä (Jouni Rinne -palkinto) Pistepörssin voittaja (Jouni Rinne -palkinto) Herrasmiespelaaja (Waltteri Immonen -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Jan-Mikael Järvinen
	Toinen tähdistökentällinen	Jesper Piitulainen
	Fair Play -joukkue	Savonlinnan Pallokerho
2011–2012	Vuoden valmentaja (Raimo Määttänen -palkinto) Fair Play -valmentaja	Pekka Tirkkonen
2013–2014	Opiskelijapalkinto	Teemu Suhonen
2014–2015	Fair Play -joukkue	Savonlinnan Pallokerho
2015–2016	Vuoden tulokas (Petri Varis -palkinto)	Sameli Ventelä
2016–2017	Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Casimir Jürgens
	Pudotuspelien arvokkain pelaaja (Håkan Hjerpe -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Teemu Lepaus
	Toinen tähdistökentällinen	Joona Monto
	Vuoden valmentaja (Raimo Määttänen -palkinto) Mestarijoukkueen valmentaja (Juhani Tamminen -palkinto)	Pasi Räsänen
	Kultainen kiekko Paras hyökkääjä (Mika Helkearo -palkinto) Pistepörssin voittaja (Jouni Rinne -palkinto) Paras maalintekijä (Kai Nurminen -palkinto) Tehopelaaja (Jari Hirsimäki -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Jonatan Tanus
	Vuoden seurajoukkue (Viipurin Reipas -palkinto)	Savonlinnan Pallokerho
2017–2018	Toinen tähdistökentällinen	Jimi Kuronen
	Vuoden tulokas (Petri Varis -palkinto)	Matias Lainio
	Toinen tähdistökentällinen	Niklas Salo
2018–2019	Herrasmiespelaaja (Waltteri Immonen -palkinto)	Matias Lainio

• 2006–2008   Jori Kokkonen
• 2008–2012   Pekka Tirkkonen
• 2012–2013   Saku Martikainen
• 2013–2015   Janne Sinkkonen
• 2015–2021   Pasi Räsänen
• 2021   Niko Eronen
• 2021–   Juho Nykänen^[50]

• Seuran viralliset kotisivut
• Seuran yksityiskohtaisempi historia 1990-luvun lopulle saakka (Arkistoitu – Internet Archive)
• Artikkelikokoelma SaPKon jääkiekon SM-sarjakausien 1968—71 otteluista (Arkistoitu – Internet Archive)