Saksan valtakunta

Ensimmäinen valtakunta -niminen saksalainen valtakunnaksi (Reich) kutsuttu laaja valtio oli Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta, jonka valtionpäämies oli keisari. Valtiota seurasi 1806 Itävallan keisarikunta (Kaiserthum Oesterreich), joka muuttui 1867 Valtakunnanneuvostossa edustetuiksi kuningaskunniksi ja maiksi ja Unkarin Pyhän Tapanin kruunun maiksi (Die im Reichsrat vertretenen Königreiche und Länder und die Länder der heiligen ungarischen Stephanskrone). Tätä kolmen valtion seuraantoa, valtakuntaa, keisarikuntaa tai maita ei pidetä eteläsaksalaisuudestaan huolimatta Saksan valtakuntana, vaan Itävaltana.

 

Saksan valtakunta (Deutsches Reich) oli keisarikunta vuosina 1871–1918 Saksan valtioiden yhdistymisestä ensimmäisen maailmansodan päättymiseen. Valtionpäämiehenä toimi Preussin kuningaskunnan kuningas. Preussin kuningas oli mahtavin liittoprinssi ja kun Preussi oli joutunut sotaan Itävaltaa vastaan, haluttiin Pohjois-Saksan liiton piirissä osoittaa, että sen johtovaltion päämies voisi olla myös Itävallan johtaja. Tämän vuoksi vuonna 1871 pohjois- ja keskisaksalaisten valtioiden yhdistyessä otettiin Preussin kuninkaan virkanimitykseksi Saksan keisari, koska valtiosäännön mukaan Preussin kuningas oli Saksan valtakunnan valtionpäämies, vaikka muodostunut Saksan valtakunta ei ollutkaan nimeltään keisarikunta. Historiantutkimuksessa on kuitenkin yhdytty alkujaan suursaksalaiseen näkemykseen ja tyydytty käyttämään tämän mukaisesti Saksan valtakunnasta nimitystä Saksan keisarikunta.

Saksan valtakunta oli tasavalta vuosina 1918–1933. Maassa oli liittovaltiomalliin, toimeenpanofederaatioon perustuva monipuoluejärjestelmä. Tästä ajanjaksosta on käytetty historiantutkimuksessa nimitystä Weimarin Saksa ja Weimarin tasavalta, koska tasavallan perustuslaki oli vahvistettu Weimarin kaupungissa Saksassa. Weimarissa laaditun perustuslain rakenne oli parlamentaarinen, mutta presidentillä oli myös laajoja valtuuksia puoluehajaannuksen aiheuttamien epäjatkuvuuskohtien selvittämiseksi.

Saksan valtakunta oli diktatuuri vuosina 1933–1943, jolloin maassa vallitsi kansallissosialistinen yksipuoluejärjestelmä periaatteessa tasavaltalaisessa hallitusmuodossa, jossa kuitenkin valtakunnankanslerin ja Saksan presidentin tehtävät oli vuodesta 1934 yhdistetty ja jossa Saksan valtiopäivät olivat luovuttaneet valtansa hallitukselle. Tästä ajanjaksosta on käytetty historiantutkimuksessa nimitystä kansallissosialistinen Saksa. Kansallissosialistit itse käyttivät myös nimitystä kolmas valtakunta ja heidän vastustajansa nimitystä natsi-Saksa.

Saksan valtakunnan alettua menettää valtaamiaan alueita liittoutuneille nimi muutettiin Suur-Saksan valtakunnaksi. Nimitys Suur-Saksan valtakunta oli käytössä vuosina 1943–1945.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan valtakunta Wikimedia Commonsissa