Saab 9000

Saab 9000 on Saabin vuosina 1984–1998 valmistama edustusluokan automalli. Se syntyi Fiat Groupin ja Saabin yhteisen Tipo 4 -projektin tuloksena, sillä Saabin taloudellinen tilanne oli 1980-luvun alussa heikko, eikä se pystynyt yksin kehittämään uutta automallia. Samasta hankkeesta syntyivät myös Alfa Romeo 164, Fiat Croma ja Lancia Thema. Mallin seuraajaksi tuli Saab 9-5.

Saab 9000
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Ruotsi  Suomi
Valmistaja	Saab
Valmistusvuodet	1984–1998
Tuotantomäärä	503 087 kpl
Korimalli	4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback
Luokka	E-segmentti
Muotoilija	Giorgetto Giugiaro Björn Envall
Seuraaja	Saab 9-5
Teknisesti samankaltaisia	Alfa Romeo 164 Fiat Croma Lancia Thema
Tekniset tiedot
Pohjalevy	Tipo 4
Moottori	R4 V6
Iskutilavuus	2,0–3,0 l
Polttoaine	bensiini
Vetotapa	etuveto
Vaihteisto	5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti
Infobox OK

Vaikka Tipo 4 -hankkeessa kehitettyjen autojen perusrakenne onkin yhteinen, määritti jokainen valmistaja itse mallinsa materiaalivahvuudet, törmäysvyöhykkeet ja alustan geometriat. Tämän vuoksi autoissa on loppujen lopuksi hyvin vähän vaihtokelpoisia osia. Fiatin kanssa yhteistyössä kehitetystä perusrakenteesta johtuen virtalukko oli muista Saab-malleista poiketen sijoitettu tavanomaiseen paikkaan ohjauspylvääseen keskikonsolin sijaan. Saabin italialaismerkkejä suurempi panostus turvallisuuteen näkyi mallissa selvästi, ja Saab 9000 onkin turvallisen auton maineessa.

Alkuperäinen malli oli viisiovinen hatchback, joka tunnettiin mallimerkinnällä CC (combi coupé). Alun perin moottoriksi oli saatavilla ainoastaan turboahdettu 2,0-litrainen (175 hv). Vuonna 1986 tuli saataville myös 130-hevosvoimainen vapaasti hengittävä versio, jonka mallinimenä oli Saab 9000i^[1]. Lisäksi samana vuonna saatavaksi tuli ZF:n neliportainen automaattivaihteisto.

Syksyllä 1987 esiteltiin neliovinen sedan-korinen CD,^[2] jonka keulaosa oli kokenut pienen kasvojenkohotuksen. Viisiovinen CC sai samat uudistukset vasta vuonna 1990.

Vuonna 1988 etuturvavöihin tuli pyrotekniset esikiristimet. Seuraavana vuonna saataville tuli myös kuljettajan turvatyyny. Matkustajan turvatyyny tuli tarjolle myöhemmin, ja mallivuodesta 1994 eteenpäin vakiovarustukseen kuului kaksi turvatyynyä.

Moottorivalikoima täydentyi vuonna 1989 2,3-litraisella (150 hv). Seuraavana vuonna se tuli saataville myös turboahdettuna 195-hevosvoimaisena versiona.

Syksyllä 1991 esiteltiin uudistunut hatchback-malli CS, joka muistutti enemmän neliovista sedania ja korvasi alkuperäisen CC-mallin. Ulkonäössä oli paljon muutoksia, esimerkiksi ajovalot olivat aikaisempaa matalammat. Kolariturvallisuuden parantamiseksi myös korirakennetta oli jäykistetty. Sedan-korinen CD sai samat ulkonäköpäivitykset vuonna 1994.

Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1992 esiteltiin CS-mallista urheilullinen Aero-versio, jossa oli 2,3-litrainen turboahdettu moottori. Suuremmalla Mitsubishin turboahtimella se oli saatu tuottamaan 225 hevosvoiman teho. Automaattivaihteisessa mallissa käytettiin kuitenkin perusmallin Garret-turboahdinta, jolloin teholukema oli 200 hevosvoimaa. Ulkoisesti Aeron tunnistaa korisarjasta ja takaspoilerista.

Vuonna 1994 tuli saataville General Motorsin valikoimista 3,0-litrainen V6 (210 hv), joka oli Opelin kehittämä. Kyseisen moottorin yhteydessä oli aina automaattivaihteisto.