Rubens Barrichello

Barrichello on harras katolilainen.^[4] Hän oli naimisissa italialais-brasilialaisen Silvana Barrichellon (o.s. Giafonne) kanssa. He erosivat vuonna 2019.^[5]

Heillä on kaksi lasta: Eduardo (s. 23. syyskuuta 2001) ja Fernando (s. 12. syyskuuta 2005). Molemmat heidän poikansa ovat myös kilpa-autoilijoita.

Barrichellon ensimmäinen Formula 1 -startti oli Kyalamin radalla Etelä-Afrikan osakilpailussa 1993 Jordan-tallin autolla.^[1] Nelivuotisen Jordan-pestinsä menestyksekkäin vuosi oli 1994, jolloin hän otti uransa ensimmäisen palkintokorokesijan Tyynenmeren osakilpailussa Aidan radalla ollen kilpailun kolmas. Lisäksi Barrichello saavutti neljä neljättä sijaa ja oli MM-pisteissä kuudes 19 pisteen turvin. Samana vuonna hän otti ensimmäisen paalupaikankin Belgian Spa-Francorchamps’n radalla, mutta kauteen mahtui myös murhetta. Barrichello oli ”Imolan mustan viikonlopun” ensimmäinen uhri ajaessaan rajusti ulos perjantain vapaissa harjoituksissa.^[1] Hän selvisi hurjasta ulosajosta hengissä, mutta maanmiehensä Ayrton Sennan kuolema samana viikonloppuna oli Barrichellolle suuri henkinen isku. Barrichellolle hänen omalla ulosajollaan oli pitkäkestoiset seuraukset. Hän kärsi pitkään särystä kyljissä, jota hän tunsi esimerkiksi turvavöitä kiristettäessä. Vasta 1990-luvun lopussa hän pääsi vaivaa helpottavaan leikkaukseen.

 

Kaudelle 1997 Barrichello siirtyi entisen F1-mestarin Jackie Stewartin omistamaan Stewart-talliin. Barrichello ajoi tallissa kauteen 1999, joista viimeinen oli menestyksekkäin. Yhteensä Barrichello saavutti Stewartilla neljä palkintokoroketilaa, yhden paalupaikan ja 49 pistettä.

 

Suurimman menestyksensä ”Rubinho” on saavuttanut Ferrarilla, jossa hän jäi kuitenkin selvästi seitsenkertaisen maailmanmestarin Michael Schumacherin varjoon. Ensimmäisen osakilpailuvoittonsa Barrichello voitti Ferrarin-avauskaudellaan 2000 Saksan GP:ssä Hockenheimin radalla. Voiton arvoa korosti se, että Barrichello lähti kilpailuun 18. lähtöruudusta.^[6] Uran ensimmäinen osakilpailuvoitto oli Barrichellolle erittäin tunteikas.^[7] Jo palkintokorokkeelle noustessa ennen kansallislaulun alkua hän purskahti itkuun ja itki koko kansallislaulun ajan. Barrichellon piti ajaa yli 100 kilpailua ennen kuin hän vihdoin saavutti voiton. Yhteensä hän on voittanut Ferrarilla yhdeksän kertaa, ollut palkintokorokkeella 61 kertaa ja ottanut paalupaikan 13 kertaa. Hän oli MM-kakkonen kausilla 2002 ja 2004 sekä kolmas kaudella 2001.

Barrichello ajoi viimeisen kilpailunsa Ferrarilla kaudella 2005, minkä jälkeen hän päätti siirtyä Hondalle. Barrichello kertoi olleensa tyytyväinen Ferrari-vuosiinsa ja valmistajien maailmanmestaruuksiin, joita hän oli mukana voittamassa, mutta sanoi seuraavaksi tähtäävänsä kuljettajien maailmanmestaruuden voittoon.^[8]

Barrichellon siirryttyä Hondalle kiersi huhuja, joiden mukaan Barrichellon ja Hondan välinen sopimus olisi kolmivuotinen. Honda ilmoitti 19 heinäkuuta 2007, että Barrichello ja Jenson Button jatkavat tallin kuljettajina myös kaudella 2008.^[9]

Kausi 2007 oli Barrichellolle ja koko Hondalle katastrofi, sillä Rubens jäi 20. pistetilastoissa, kun hän ei saavuttanut yhtään pistettä.^[10] Kauden 2008 ensimmäisessä kilpailussa Melbournessa Barrichello saavutti kuudennen tilan ja oli lähellä korkeampiakin pistesijoja, mutta hänet hylättiin lopputuloksista.^[11] Ensimmäisiä pisteitä saatiin odottaa Monacon kilpailuun asti, jossa Barrichello sijoittui kuudenneksi ja nousi tasapisteisiin tallikaverinsa Jenson Buttonin kanssa.

Turkin GP:ssä Barrichello ohitti Riccardo Patresen ajettujen osakilpailujen määrässä. Britannian osakilpailussa Barrichello pääsi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005 palkintopallille.^[12] Sateisella Silverstonen radalla ajetussa kisassa Barrichello ajoi kolmanneksi.^[13] Hän käytti täydelle sadekelille tarkoitettuja renkaita, kun muut olivat liikkeellä välikelin renkailla. Taktisen vedon ansiosta Barrichello nousi toiseksi joukon hänniltä, mutta putosi yhden sijan käytyään viimeisellä varikkokäynnillään. Tämä oli Barrichellon ainut sijoittuminen kolmen kärkeen kauden 2008 kisoissa.

Pääartikkeli: Brawn GP

 

Barrichellon F1-ura joutui katkolle Hondan lopetettua kisatoimintansa kauden 2008 jälkeen. Hondan tallipäällikkönä toiminut Ross Brawn osti tallin ja nimesi sen Brawn GP:ksi. Kuljettajaparina jatkoivat Barrichello ja Jenson Button.

Kautta edeltäneissä talvitesteissä Brawn oli nopein auto. Kauden 2009 ensimmäisessä kilpailussa Australiassa Barrichello oli toinen tallin kaksoisvoittoon päättyneessä kilpailussa.^[14] Kolmessa seuraavassa kisassa Barrichello ei aivan yltänyt palkintokorokkeelle, mutta saavutti tasaisesti pisteitä. Espanjan ja Monacon GP:ssa Barrichello oli jälleen toinen tallikaveri Buttonin voittaessa molemmat kilpailut.^{[15] [16]}

Britannian GP:ssä Barrichello oli ensimmäistä kertaa Jenson Buttonia nopeampi ollen kolmas.^[17] Euroopan GP:ssa Valenciassa Barrichello ajoi kauden ensimmäiseen ja uransa kymmenenteen voittoon.^[18] Voitto oli samalla sadas brasilialaisen saavuttama voitto F1 -sarjassa. Italiassa Barrichello ajoi toista kertaa voittoon Buttonin ollessa toinen.^[19]

Barrichello taisteli mestaruudesta aina kauden toiseksi viimeiseen kisaan, Brasilian GP:hen, asti. Hän lähti kilpailuun paalupaikalta, mutta putosi rengasrikon myötä pois kärkitaistosta; samalla tallikaveri Jenson Button varmisti kuljettajien maailmanmestaruuden.^[20] Kauden päättäneessä Abu Dhabin GP:ssa Barrichello ajoi neljänneksi ja varmisti kolmannen sijan maailmanmestaruustaistossa.

Brawn-tallin kanssa Barrichello oli mukana voittamassa uransa viidettä valmistajien maailmanmestaruutta. Kauden jälkeen Brawn nimettiin uuden pääomistajan mukaan Mercedes GP:ksi. Barrichello ei jatkanut enää tämän tallin kanssa.

 

2. marraskuuta 2009 Williams ilmoitti Barrichellon tehneen sopimuksen tallin kanssa kaudelle 2010.^[21] Myös McLaren talli tarjosi paikkaa Barrichellolle Hamiltonin tallikaveriksi kaudelle 2010, mutta Barrichello oli jo allekirjoittanut sopimuksen Williamsin kanssa. Lisäksi Barrichello totesi ettei halua joutua enää tallin kakkoskuljettajaksi, jollaisena toimi Schumacherin aikaan Ferrarilla.^[22][23] Kauden kahdessa ensimmäisessä kisassa Barricello ajoi Williamsinsa pisteille sijoilla kymmenen ja kahdeksan. Espanjan GP:ssä Barrichello nousi tasoihin maanmiehensä Ayrton Sennan kanssa eniten pisteitä keränneenä brasilialaiskuljettajana. Titteli siirtyi yksin Barrichellon nimiin hänen ajettua neljänneksi Valenciassa.

Belgian GP:ssä Barrichello ajoi omien sanojensa mukaan kolmannen sadannen GP:nsä. Kaikkien aikojen eniten kisoja ajaneesta Barrichellosta tuli näin ensimmäinen 300. kisan rajapyykin saavuttanut. Kisassa hän oli hyvissä lähtöasemissa, mutta kun alkoi sataa, Rubens ajoi Fernando Alonson perään ja keskeytti. Loppukauden kisoissa Barrichello ajoi muutaman kerran pisteille ja sijoittui MM-sarjassa kymmenenneksi. Kauden päättymisen jälkeisenä päivänä Williams ilmoitti Barrichellon jatkavan tallissa myös kaudella 2011.^[24] Näin hän tuli ohittaneeksi Graham Hillin eniten F1 kausia ajaneena kuljettajana.

Kausi 2011 oli Barrichellolle vaikea. Hän onnistui ajamaan pisteille vain Monacon ja Kanadan kilpailuissa.^[25] Barrichello sijoittui neljällä pisteellään sijalle 17 MM-taulukossa.^[26] Kaudeksi 2012 Barrichello ei saanut enää jatkosopimusta tallin kanssa, mikä päätti hänen 19 F1-kautta kestäneen uransa sarjassa.

Barrichello teki kaudeksi 2012 sopimuksen KV Racing Technology -tallin kanssa ja kilpaili IndyCar-sarjassa Yhdysvalloissa.^[27] Hän ei saavuttanut sarjassa suurempaa menestystä ja siirtyi loppuvuodesta Stock Car Brasil -sarjaan. Vuonna 2013 Barrichello ajoi täyden kauden samassa sarjassa.

2 hopeaa, 2 pronssia

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

• Eniten F1-kausia: 19, jakaa Kimi Räikkösen ja Michael Schumacherin kanssa
• Eniten palkintosijoja ilman mestaruutta: 68 ^[28]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rubens Barrichello Wikimedia Commonsissa

• Viralliset sivut.
• Rubens Barrichellon tilastot (Arkistoitu – Internet Archive).