Rosettan kivi

 

Kivi löytyi Napoleonin sotaretkellä vuonna 1799 egyptiläisestä Rosettan kaupungista (64 km itään Aleksandriasta). Kivi oli muurattuna vanhaan seinään, jonka sotilaat purkivat linnoittaessaan kaupunkia. Toinen versio on, että kivi lojui maassa ja löytyi, kun paikalla olleen Fort Saint Julienin linnoituksen perustuksia kaivettiin. Kivi oli ehkä tuotu paikalle jonkin laivan painolastina, koska Rosetta oli ollut keskiajalla hyvin vilkas satamakaupunki.^[4][5]

Löytäjä oli linnoitustöiden valvoja luutnantti Pierre François Xavier Bouchard^[4] (tai Boussard - kirjoitusasu vaihtelee lähteissä). Hän tajusi löydön arvon ja siitä ilmoitettiin heti Institut d’Égypten tiedemiehille. Napoleonin joukkojen antauduttua britti- ja ottomaanijoukoille (Abukirin taistelu) ranskalaisten oli luovutettava löytämänsä muinaismuistot, Rosettan kivi mukaan lukien, briteille vuoden 1801 Aleksandrian sopimuksen mukaisesti. Ennen kiven luovutusta ranskalaiset tekivät siitä useita kopioita, jotka lähetettiin Pariisiin. Vuodesta 1802 alkaen kivi on ollut esillä British Museumissa Lontoossa.^[1]

 

 

Kivi on kaiverrettu Ptolemaios V Epifaneen hallituskaudella, ja se oli alun perin esillä jossakin Ala-Egyptin temppelissä, ehkä Niilin suiston Saisin kaupungissa. Laatta on harmaata graniittia, ja sen mitat ovat 112,3x75,7x28,4 cm.^[1] Alun perin steela on ollut pitkänomainen ja päästään pyöristetty. Kivessä on kolme saman sisältöistä tekstikenttää. Hieroglyfiversio (14 riviä, ylinnä) oli mukana vanhojen perinteiden vuoksi (aivan kuin latina katolisessa kirkossa). Demoottinen osuus (32 riviä, keskellä) oli egyptiläisiä virkamiehiä ja tavallista kansaa varten. Koinee-kreikankielinen osuus (54 riviä, alinna) kirjoitettiin Egyptin silloisten valtiaiden, Ptolemaiosten dynastian, kielellä. Kreikkalainen teksti on pääosassa, ja muut kaksi egyptiläistä ovat käännöksiä siitä.^[6] Egyptiläiset käännökset eivät ole keskenään täysin vastaavia, koska ne edustavat saman kielen eri kehitysasteita.

Teksti sisältää Memfiin pappien 27. maaliskuuta 196 eaa. Ptolemaioksen kunniaksi hänen valtaannousunsa vuosipäivänä kirjoittaman säädöksen. Siinä ilmoitetaan papistolle ja kansalle myönnettävistä verohelpotuksista, kapinallisia koskevasta armahduksesta ja lahjoista temppeleille ja sotilaille sekä edellytetään, että kopio säädöksestä on asetettava jokaiseen ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan temppeliin ”jumalan sanojen kirjoituksella, asiakirjojen kirjoituksella ja joonialaisten kirjoituksella”. Ilmeisesti papisto halusi levottomana aikana parantaa omia asemiaan käyttämällä hyväksi nuoren faaraon heikkoutta. Rosettan kivi on yksi kopio Ptolemaioksen säädöksestä. Säädöksestä on säilynyt kopio Filain saaren Isiksen temppelin seinällä ja Nubayrahin kaupungista löydetyssä steelassa. Rosettan kivi on vahingoittunut ja muut lähteet ovat olleet apuna ennallistettaessa sen alkuperäistä tekstiä.^[6] Historiallisena dokumenttina kivi ei ole kovinkaan tärkeä, mutta sen kielitieteellinen arvo ja asema muinaisegyptin tulkinnassa on mittaamaton.

Hieroglyfien lukemisen taito oli kadonnut pian niiden jäätyä pois käytöstä 300-luvun jaa. jälkeen. Vasta 1800-luvun alussa tutkijat pystyivät selvittämään hieroglyfien järjestelmän käyttämällä Rosettan kiven kreikankielistä kirjoitusta avaimena.^[1]

Englantilainen fyysikko Thomas Young havaitsi ensimmäisenä, että eräät Rosettan kiven hieroglyfit muodostivat äänteet kuninkaallisesta nimestä ”Ptolemaios”. Ranskalainen tutkija Jean-François Champollion ymmärsi myöhemmin, että hieroglyfeihin oli tallennettu egyptin kielen äänteitä. Se loi pohjan muinaisen Egyptin kulttuurin ja kielen tuntemiselle.^[1]

 

Kivi oli tarkoitus asettaa vuonna 1999 menneiden aikojen koodeja ja niiden tulkitsemista käsittelevän näyttelyn vetonaulaksi, joten museo puhdisti sen. Kivessä oli tummentuneita vaha- ja rasvatahroja ja värijäämiä, jotka olivat tutkijoiden ja kopiointimenetelmien jättämiä kahden vuosisadan aikana. Kivi konservoitiin huolellisesti antiikinaikaiseen pintaan saakka. Puhdistus paljasti kiven alkuperäisen värin, joka on vaaleanpunaiseen vivahtava harmaa. Yläosassa kulkee poikittainen vaaleampi juova. Kaiverrusten pohjalta löytyi punaista väriä, jonka alkuperää ei pystytty varmuudella selvittämään.^[7]

Rosettan kiveä voidaan käyttää myös metaforana kuvaamaan avaintekijää, jonka avulla saadaan ratkaistua vaativa ongelma.^[8]

• The Rosetta Stone British Museum. Viitattu 30.11.2012. (englanniksi)
• Sir E. A. Wallis Budge: Egyptian Language - Easy Lessons in Egyptian Hieroglyphics (julkaistu 1910), paperback 1. painos, Routledge & Kegan Paul 1983 , ISBN 0-7102-0022-6

• Nicholas Reeves: Muinaisen Egyptin aarteet - tärkeimmät löydöt vuosi vuodelta (alkuteos: Ancient Egypt. The Great Discoveries. A Year-by-Year Chronicle), Otava 2002, ISBN 951-1-17722-2

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rosettan kivi.

• Everything you ever wanted to know about the Rosetta Stone The British Museum. 14.7.2017. Viitattu 27.9.2018. (englanniksi)
• The Rosetta Stone The British Museum. Viitattu 27.9.2018. (englanniksi)
• The Decipherment of Hieroglyphs (englanniksi)
• Smart History: Rosetta Stone (englanniksi)