Rekisterikilpi

Pääartikkeli: Suomalainen rekisterikilpi

Suomessa moottoriajoneuvojen ajoneuvorekisteriä hallinnoi Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom). Autoissa ja traktoreissa kilvet kiinnitetään näkyvälle paikalle ajoneuvon etu- ja takapäähän. Perävaunuissa, moottorityökoneissa, moottoripyörissä, mopoissa ja mopoautoissa kilpi on sijoitettu vain taakse. Ainoastaan moottorikelkoissa kilpi on sijoitettu sivulle. Takapään kilven tulee olla valaistu. Kaikki Suomessa (pois lukien Ahvenanmaa) rekisteröityjen moottoriajoneuvojen rekisterikilvet on vuodesta 1927 lähtien valmistettu Helsingin vankilassa.

Yleensä rekisterikilpi valitaan satunnaisesti, mutta on mahdollista saada vapaavalintainen erityiskilpi. Erityiskilpipäätös maksaa 850 euroa eikä erityiskilpeä voi siirtää toiseen ajoneuvoon ilman uutta päätöstä. P, W ja D ovat nykyäänkin käytössä perävaunuissa.

Valtakunnallinen moottoriajoneuvojen rekisteripakko tuli Suomeen vasta vuonna 1922, joskin tätä edelsivät kaupunkikohtaiset kilpijärjestelmät, esimerkiksi Helsingissä vuodesta 1907. Vuosina 1922–1929 käytettiin valkopohjaisia rekisterikilpiä, mutta 1930- ja 1940-luvuilla parillisina vuosina rekisteröidyissä autoissa käytettiin mustapohjaisia kilpiä joissa teksti oli valkoisella fontilla, parittomina valkopohjaisia mustalla fontilla. Vuonna 1950 siirryttiin mustiin kilpiin valkoisilla kirjaimilla. Sen jälkeen rekisteritunnuksissa oli kaksi kirjainta, joista ensimmäinen oli läänitunnus, sekä enintään kolminumeroinen luku. Perävaunujen tunnusmerkeissä oli P-kirjain ja läänin tunnuskirjain sekä nelinumeroinen luku. Traktorien ja moottorityökoneiden rekisteritunnuksissa oli enintään kolminumeroinen luku ja kaksi kirjainta punaisin merkein keltaisella pohjalla. Muusta Suomesta poiketen Ahvenanmaalla rekisteröidyn ajoneuvon rekisterikilvessä olivat kirjaimet ÅL ja enintään nelinumeroinen luku mustin merkein valkoisella pohjalla. Mikäli ajoneuvon kotipaikka vaihtui läänistä toiseen, sen rekisteritunnus oli vaihdettava uuden kotiläänin mukaiseksi.^[1]

Moottoriajoneuvojen määrän voimakkaasti kasvaessa 1960-luvun alkupuolella asetusta muutettiin siten, että moottoriajoneuvon rekisterikilvessä oli joko kaksi kirjainta ja enintään kolminumeroinen luku tai kolme kirjainta ja enintään kaksinumeroinen luku valkoisin merkein mustalla pohjalla.^[1]

Vuodesta 1972 lähtien ollut käytössä nykyisenlaiset valkopohjaiset rekisterikilvet, joissa on kolme kirjainta ja kolme numeroa. Vuoteen 1989 asti kilven ensimmäinen kirjain oli niin sanottu läänitunnus, joka määräytyi sen mukaan, missä auton omistaja asui, tosin jo vuonna 1972 luovuttiin kilpien vaihtopakosta asuinlääniä vaihtaessa. Jos kuitenkin Ahvenanmaalla rekisteröidyn ajoneuvon kotipaikka vaihtuu manner-Suomeen tai päinvastoin, rekisteritunnus on edelleen vaihdettava.^[2] Suomen kuuluessa Euroopan unioniin on toukokuusta 2001 lähtien uusien kilpien vasempaan reunaan liitetty sininen kenttä, johon on sijoitettu EU:n tähtisymboli ja maatunnus.

• CD-rekisterikilpi
• Ajoneuvon kansallisuustunnus
• Ajoneuvon rekisteröinti
• Automaattinen rekisterikilven tunnistus
• Rekisterikilpinumerotarkkailu

 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan maiden rekisterikilpiä.

• Rekisterikilvet.net - Tietoa rekisterikilven historiasta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kokoelma suomalaisia erityiskilpiä (Arkistoitu – Internet Archive)