Raision Loimu

• Suomenmestaruus kuusi kertaa – vuosina 1982, 1983, 1984, 1990, 1997 ja 2001
• SM-hopeaa kahdesti – vuosina 1980 ja 1981
• SM-pronssia seitsemän kertaa – vuosina 1978, 1979, 1985, 1987, 1993, 1994 ja 2010
• Pohjoismaiden seurajoukkueiden mestaruus 2008
• Suomen cupin mestaruus 2004
• Suomen cupin hopeaa 2005
• Mestareiden liigassa 1998, 2001

• Jussi Jokinen
• Markku Ahila
• Raimo Körkkö
• Kari Körkkö
• Kai Rumpunen
• Markku Mäkilä
• Jouni Koskela
• Jukka Rajakangas
• Kari Kalin
• Sakari Jokinen
• Marko Rantanen
• Ville Kakko
• Sami Heikkiniemi
• Tuomas Sammelvuo
• Janne Heikkinen
• Nisse Huttunen
• Mikko Oivanen
• Matti Oivanen
• Simo-Pekka Olli
• Eemi Tervaportti
• Tomi Rumpunen

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: hehkutusta ja tietosanakirjaan sopimatonta tyyliä

Loimun historia alkaa perustamisvuodesta 1958, jolloin Loimun alle siirtyi lentopalloon keskittyvä seura. Lentopallon mestaruussarjaan (nyk. Mestaruusliiga) Loimu nousi viimein vuonna 1977, josta lähtien se on Suomen korkeimmalla sarjatasolla pysynyt. Ensimmäistä kertaa Loimu pääsi SM-mitalien makuun vuonna 1978, vain vuoden nousemisen jälkeen. Tämän jälkeen Loimu eteni myös seuraavalla kaudella mitalipeleihin, joista tuotavana oli jälleen pronssin väriset mitalit. Seuran alku liigassa oli ollut jo nyt menestyksellinen. Nyt seurassa nousi jo toiveet suomenmestaruudesta.

Kaudella 1979–1980 Loimu etenikin jo SM-finaaleihin, joissa se kohtasi 1980-luvun mahtiseuran Pieksämäen NMKY:n. Finaalisarja meni lopulta kuitenkin Pieksämäelle eri vaiheiden jälkeen. Finaalisarjan jälkeisenä kautena eli 1980–1981 Loimu nousi jälleen finaalipeleihin asti, ja vastassa oli jälleen kuutena edelliskautena suomenmestaruuden vienyt NMKY. Loimu ei pystynyt riistämään vieläkään huippuseuralta suomenmestaruutta. Tarvittiin siis enemmän työtä tehtäväksi, että suomenmestaruus saataisiin Raisioon historian ensimmäisen kerran. ^[1]

Kaudella 1981–1982 lopulta Loimun tinkimätön työ palkittiin, kun se eteni jälleen finaalisarjaan ja kohtasi nyt seitsemänkertaisen suomenmestarin NMKY:n. Nyt Pieksämäen NMKY:stä ei ollut vastusta vaan Loimu laittoi joukkueen ruotuun, ja otti historiansa ensimmäisen suomenmestaruuden. Mestaruusjuhlat Raisiossa olivat ennen näkemättömät. Mestaruuskauden jälkeen Raisiossa haluttiin lisää ja sitä saatiin jälleen kun Loimu eteni jälleen mitalipeleihin, ja finaaleihin asti. Pieksämäen NMKY ei voinut jälleen mitään kun Loimu otti toisen suomenmestaruuden Raisioon peräkkäin. Finaalisarjan Loimun ja NMKY:n välillä jäivät mestaruussarjan historiaan yhdeksi hienoimmista taistoista.

Kahden suomenmestaruuden jälkeen Loimu otti vielä kolmannenkin peräkkäin Raisioon kaatamalla Helsingin Hesan kauden 1983–1984 finaalisarjassa. Kaudella 1984–1985 Loimu joutui lopulta antamaan mestaruuspokaalin takaisin kiertoon, kun se putosi finaaleista ja jäi pronssipeleihin. Pronssipeleissä intoa kuitenkin vielä riitti, ja joukkue ottikin pronssimitalit. Peräti yhdeksän pääsarjakauden aikana Loimu oli ottanut kahdeksan mitalia peräkkäin. Nyt kuitenkin tuli historian ensimmäinen kausi kun joukkue jäi ilman mitaleja, kun se putosi mitalipeleistä kaudella 1985–1986. Tämän ei haluttu toistuvan vaan Loimu otti heti seuraavalla kaudella jälleen SM-pronssia ja palasi mitalikantaan. Mitalipelit jäivät haaveeksi kuitenkin kausilla 1987–1989, kun taas kaudella 1989–1990 Loimu otti suomenmestaruuden takaisin Raisioon.

Tämän jälkeen kohtasi muutama kuiva kausi joukkuetta, mutta kaudella 1992–1993 se otti jälleen SM-pronssia, ja myös seuraavalla kaudella toisti saman tempun ottamalla pronssit Raisioon. Kaudella 1997 Loimu nousi jälleen suomenmestaruuteen kovilla nimimiehillä. Joukkue pelasi lisäksi Lentopallon Mestareiden liigassa. Joukkueessa pelasi muun muassa Sami Heikkiniemi, muita liigakenttien tähtipelaajia. Lopulta toistaiseksi viimeinen Loimun mestaruuskausi nähtiin vuonna 2000–2001, kun joukkue otti suomenmestaruudenPielaveden Sampon nenän edestä. Joukkue pelasi lisäksi Lentopallon Mestareiden liigassa, jossa se oli alkulohkovaiheessa.

Loistavien kausien jälkeen SM-liigassa Loimulla oli iso velkataakka maksettavanaan, jonka takia seura joutui karsimaan nimimiehiä Raisiosta. Vaikka huippupelaajia ei enää saatu, joukkue panosti huippuvalmentamiseen, ja hankki todellisia ammattilaismiehiä ruoriin. Seurassa ovat valmentaneet muun muassa kaikkien aikojen parhaimpiin valmentajiin laskettu Vjatsheslav Platonov sekä pelaajana olympiakultaa voittanut Vodek Sadalski. Tämä on tuottanut tulosta niin että Loimu on pysynyt liigan kärkitaisteluissa mukana edelleen ja ottanut muun muassa Suomen cupissa kerran kultaa sekä kerran hopeaa. ^[2]

Joukkueessa ovat 2000-luvulla esiintyneet muun muassa Mikko Oivanen, Matti Oivanen, Eemi Tervaportti ja Simo-Pekka Olli, jotka nykyisin ovat maajoukkueen huippupelaajia. Lisäksi joukkueessa on ollut monia muita lahjakkaita pelaajia, joiden avulla Loimu voitti Suomen cupin kaudella 2004 ja sijoittui cupissa toiseksi kaudella 2005.

 

Kaudella 2006–2007 Loimusta olivat lähteneet kaksoisveljekset Mikko ja Matti Oivanen, sekä uransa lopettanut italialainen huippupassari Federico Pistolesi. Joukkue hankki riveihinsä Venezuelan maajoukkuepelaajat Enderwin Herreran ja Ismel Ramosin, sekä muutaman täsmähankinnan. Nuori joukkue yllätti lähes kaikki kun se sijoittui SM-liigan runkosarjassa neljänneksi. Pudotuspeleissä joukkue putosi lopulta viidennessä pelissä Salon Piivolleylle.

Kaudella 2007–2008 Loimussa pelasi peräti yhdeksän nuorten maajoukkueessa esiintynyttä pelaajaa. Nuorten maajoukkuetta edustivat Loimun pelaajista Eemi Tervaportti, Ossi Rumpunen, Tomi Rumpunen, Kaius Peltonen ja Henri Rajala, joka on nuorten maajoukkueen lisäksi osallistunut miesten maajoukkueen leirityksiin.

Ainoat pelaajat, jotka Loimun joukkueesta eivät olleet edustaneet Suomen nuorten maajoukkuetta, olivat venezuelalainen Enderwin Herrera ja serbialainen Bela Bunford. Herrera edustaa kotimaansa A-maajoukkuetta, joka selviytyi vuoden 2008 kesäolympialaisiin, Pekingiin.

Kauden 2007–2008 Loimu teki muun muassa huippusopimuksen maailmankovimman lentopalloliigan, Italian A1-liigan joukkueen Pallavolo Modenan kanssa. Modena on liigan menestynein joukkue kautta aikojen, ja saapui pelaamaan Loimun juhlaturnaukseen Raisioon syksyllä 2008. Sopimuksen sisältöön kuului muun muassa pelaajien vaihto joukkueesta toiseen vaivattomasti, sekä harjoittelun Italiassa, sekä otteluiden pelaamisen Modenan kanssa. Valitettavasti yhteistyösopimus kariutui jo saman kauden aikana kun italailaisseura erotti sekä päävalmentajansa että urheilutoiminjohtajansa, joiden kanssa yhteistyöstä oli sovittu. ^[3]. Loimu osallistui kaudella 2007–2008 myös Pohjoismaiden mestaruusturnaukseen, jonka se voitti lopulta. ^[4]

Loimu juhli 50-vuotissyntymäpäiväänsä vuonna 2008. Se järjesti 50-vuotisjuhlaturnauksen, jossa mukana oli sen yhteistyökumppani italialainen huippujoukkue Pallavolo Modena. Juhlaottelussa Loimu voitti Modenan erin 3–2 (25–17, 28–30, 25–14, 24–26, 17–15). Kotimaan kentillä juhlakausi ei tuonut mukanaan menestystä.

Kaudella 2009–2010 Loimu palasi pitkästä aikaa mitalipeleihin. Runkosarjassa joukkue oli kaukana kärjestä, mutta pudotuspeleissä raisiolaisten peli alkoi kulkea. Puolivälierissä Loimu oli tappiolla PerPoa vastaan jo otteluvoitoin 0–3 mutta voitti loput neljä ottelua ja selviytyi sensaatiomaisesti välieriin voitoin 4–3. Välierissä Loimu taisteli tiukasti Sun Volleyn kanssa, mutta hävisi ratkaisevan seitsemännen ottelun Oulussa. Loimu saavutti pronssia voittamalla pronssiottelussa Isku-Volleyn.

Kaudella 2010–2011 Loimu sijoittui runkosarjassa Ruslan Zhbankovin valmentamana viidenneksi mutta hävisi puolivälierissä runkosarjassa neljänneksi sijoittuneelle VaLePalle, joka voitti kauden päätteeksi hopeamitalit.

Kaudella 2011–2012 Loimu aloitti kauden kolmen ottelun voittoputkella, mutta ajautui sen jälkeen kahdeksan ottelun mittaiseen tappioputkeen, jonka aikana joukkue putosi myös Suomen Cupista. Seura haki piristystä otteisiin vaihtamalla Ruslan Zhbankovin paikalle valmentajiksi Tomi Lemminkäisen ja Vesa Kujanpään. Loimu nousi lopulta pudotuspeleihin mukaan, mutta putosi puolivälierissä runkosarjan voittaja Hurrikaania vastaan hyvän taistelun ja hyvien paikallisotteluiden jälkeen otteluvoitoin 3–1.

Kaudeksi 2012–2013 Loimun päävalmentajaksi nousi Vesa Kujanpää. Nousujohteisesti kausi päättyi lopulta puolivälieriin, jossa Pielaveden Sampo kukisti Loimun otteluvoitoin 3–1. Loimu oli kauden ratkaisuhetkillä epäonninen, sillä joukkueen molemmat hakkurit loukkasivat nilkkansa runkosarjan päätösviikonloppuna.

Kaudeksi 2013–2014 Loimun päävalmentajaksi nousi edellisellä kaudella apuvalmentajana toiminut ja selkäongelmien vuoksi pelaajauransa päättänyt Loimun oma kasvatti Henri Tuomi. Loimu pelasi hyvän kauden sijoittuen runkosarjassa 5. sijalle. Pudotuspeleissä tie nousi pystyyn jälleen puolivälierissä Pielaveden Sampoa vastaan.

Kaudeksi 2014–2015 Loimun päävalmentajana jatkoi Henri Tuomi. Loimu hankki kesällä Tomi Rumpusen Kokkolan Tiikereistä, eli vuosien tauon jälkeen Rumpusen veljekset pääsivät edustamaan yhdessä kasvattajaseuraansa. Lokakuun alussa Loimu tiedotti maajoukkuehakkuri Upi Sivulan liittyvän oranssi-mustaan joukkueeseen. Loimun kausi oli onnistunut. Entisestään kasvanut mielenkiinto lentopalloa ja Loimua kohtaan näkyi jo syksyllä, kun Loimu myi täyteen oman charter-lennon Turusta MM-kisoja seuraamaan Katowiceen. Lentisbuumi jatkui myös Mestaruusliigassa ja Loimu teki kaikkien aikojen yleisökeskiarvoennätyksensä, kun runkosarjaotteluita seurasi keskimäärin 805 silmäparia. Runkosarjassa Loimun sijoitus oli 3. ja puolivälierissä kaatui Oulun Etta suoraan luvuin 3–0. Välierissä Loimu pystyi haastamaan tulevat Suomen mestarit, mutta jäi silti otteluvoitoitta, kun Kokkolan Tiikerit jyräsi finaaliin luvuin 4–0. Pronssiotteluissa Loimu hävisi niukasti VaLePalle luvuin 2–1 ja oranssi-mustien lopulliseksi sijoitukseksi tuli siis 4., mikä takasi paikan europeleihin myös seuraavaksi kaudeksi. Kaudella 2014–2015 Loimu pelasi Euroopan 2. korkeimmassa seurajoukkuekilpailu CEV Cupissa VC BeHappy2 Asse-Lennikiä vastaan. Vahva belgialaisryhmä sijoittui lopulta CEV Cupissa 3. sijalle. Loimun pelit jatkuivat vielä 3. tason Challenge Cupissa, jossa vastaan tuli legendaarinen serbialainen Crvena Zvezda, eli Punainen Tähti. Loimu ei onnistunut hyvästä taistelusta huolimatta voitatmaan serbialaisvastustaajansa, vaan tie nousi pystyyn eurokentillä.

Passarit: Tomi Saarinen, Janne Pyhäjärvi

Keskitorjujat: Eetu Mäki, Aleksei Zhbankov, Felix Egharevba (USA)

Yleispelaajat: Tomas Rordiguez (ARG), Aapeli Kouki, Aleksi Hänninen, Samuel Salminen

Hakkuri: Ali Fazli (IRI), Veeti Nikkinen

Libero: Esko Vuorinen, Roope Siliämaa

Raision Loimu pelaa kotiottelunsa Kerttulan liikuntahallissa Raisiossa. Kerttulan hallissa on noin 1300 katsomopaikkaa. Kaudella 2014–2015 katsojakeskiarvo oli runkosarjaotteluissa 805 katsojaa peliä kohti.