Radiomafia

Ajatus nuorisolle ja sen suosimalle populaarimusiikille pyhitetystä radiokanavasta esitettiin ensimmäisen kerran jo 1970-luvun lopussa Yleisradion viihdetoimituksessa. Asiaa ajaneen kampanjan tuloksena ei saatu vielä omaa kanavaa, vaan säännölliset iltapäivälähetykset radion rinnakkaisohjelma- ja myöhemmin kakkoskanavalla jakoivat keskenään Rockradio ja Nuortenradio, molemmat makasiinityyppisiä puhe-musiikkiohjelmia. Järjestelyllä onnistuttiin palauttamaan nuoret radioiden kuuntelijoiksi, ja se toimi niin kauan kuin ei ollut kilpailevia radiokanavia.

Kun radiotoiminta vapautui ja paikallisradiot tulivat 1980-luvun puolivälissä, alkoi Yleisradio menettää kuuntelijoita niille. Erityisesti nuoret siirtyivät kuuntelemaan asemia, joista monet lähettivät heidän mielimusiikkiaan ympäri vuorokauden, Helsingissä erityisesti Radio City. Kaupallisten radioiden myötä myös radion kuuntelutapa muuttui: ennen kuunneltiin ohjelmia, mutta nyt alettiin kuunnella kanavia, erityisesti omaan mielimusiikkiin ja ohjelmantekotyyliin profiloituneita asemia ja niiden ohjelmavirtaa. Nuoret tottuivat siihen, ettei enää tarvinnut katsoa ohjelmatiedoista lempiohjelmiaan, vaan aina kun käänsi suosikkiasemilleen, saattoi kuulla lempimusiikkiaan. Myös tietokoneen tulo oli mullistanut radiotoiminnan siten, että soitetun musiikin hallinta oli nyt mahdollista. Siksi kaupallisten radioasemien toimittajat eivät enää saaneet valita soittamaansa musiikkia, vaan musiikki oli suunniteltu ennakolta ja laadittu soittolistoiksi. Radiokuuntelu oli nyt jakautunut selvästi kahtia: vanhempi väestö kuunteli Yleisradiota ja nuoremmat kaupallisia radiokanavia. Aluksi Yleisradio yritti vastata kuuntelijakatoon nuoremmissa ikäryhmissä profiloimalla kaksi olemassa olevaa kanavaa selkeämmin. Tämä ei kuitenkaan auttanut, vaan kaupalliset radioasemat kasvattivat menestystään. Tämä jatkui, kunnes 1990-luvulle tultaessa taloudellinen lama katkaisi kehityksen. Kaupalliset radioasemat alkoivat saada pysyviä toimilupia, ja ne saivat luvan nostaa lähetystehojaan sekä tehdä asemien yhteislähetyksiä, mikä nosti niiden kuuntelijakuntaa.

Radiomafian ja samalla koko kananavuudistuksen isä oli vuoden 1990 alussa aloittanut Yleisradion uusi radiojohtaja, filosofian tohtori Olli Alho, jonka erikoisalaa olivat elokuvat ja kirjallisuus. Alho kuvaili Radiomafiaa Yleisradion rohkeaksi populaarikulttuurikanavaksi, jonka aktiivinen ja värikäs ohjelmisto teki hyvää.^[1] Kanavauudistuksen tarkoitus oli houkutella menetetty nuoriso takaisin Yleisradion kuuntelijoiksi. Reseptinä oli lähteä samalle linjalle kuin paikallisradiot, eli profiloida selkeälle kohderyhmälle tarkoitettu kanava. Kilpailussa Yleisradion valttina olivat paremmat resurssit: laajempi levystö, kirjasto, parempi tekniikka, suurempi työntekijämäärä ja varmempi rahoitus. Näillä saatiin houkuteltua monia paikallisradion toimittajia Yleisradioon, ja useimmat heistä nimenomaan vasta perustettuun Radiomafiaan, niin että puolet kanavan työntekijöistä tuli kaupallisista radioista.^[2]

Yleisradion johto päätti tehdä Radiomafiasta koekentän, jossa ensimmäistä kertaa sovellettiin paikallisradioiden omaksumia uusia tyylejä tehdä ohjelmaa. Kanavalle annettiin aiemmin alueradioille suunniteltu lähetinverkko.

Ohjelmatoiminnan koordinaatooriksi palkattiin Tampereen Radio 957:n Ismo Nykänen, joka määritteli ohjelmatoiminnan periaatteet: nopeus, rohkeus ja joustavuus. Nyt soittolistat tulivat ensimmäistä kertaa myös Yleisradioon ja kanavan sisällöstä tuli yksittäisten ohjelmien sijasta lähetysvirtaa. Radiomafian sisältö oli tarkoituksellisesti populaarikulttuuriin ja myös vastakulttuuriin keskittynyttä, jonka ilmaisu ja kieli oli myös rohkeaa. Kohderyhmäksi määriteltiin alle 35-vuotiaat. Kanavan ohjelmapäällikkönä toimi vanha yleisradiolainen, jo 1960-luvulla nuortenohjelmissa aloittanut Pentti Kemppainen. Musiikki oli kanavan ilmeen luonnissa päätekijä. Samoin kuin Rockradiossa, nytkin oli tärkeänä tavoitteena suomalaisen musiikin esille tuominen.^[2] Ohjelmien teossa käytettiin runsaasti freelance-työvoimaa. Vakituinen henkilökunta organisoitiin tuotantoryhmiin, jotka toimivat suhteellisen itsenäisesti. Myös toimittajien ja teknisen henkilökunnan välinen ero hämärtyi: usein toimittaja itse hoiti myös äänitarkkailun.

Kanavan nimi aiheutti julkisuudessa voimakasta keskustelua. Erityisesti vanhemmat sukupolvet tuomitsivat nimen, mutta nuoret hyväksyivät sen. Tekijöiden mukaan tämä oli juuri se, mitä kanava nimenomaan halusi: sen kohderyhmä hyväksyi nimen, mutta muut vierastivat sitä.^[2]

Myös kanavan motto ja mainoslauseet, kuten "Radiomafia – aito afia" herättivät ärtymystä vanhemmissa ikäryhmissä. Niiden tekijöitä syytettiin muun muassa suomen kielen raiskaamisesta.^[2] Syksyllä 1994 kanavan toimittajien kielenkäytöstä keskusteltiin myös eduskunnassa^[3] .

Radiomafia lähetti ohjelmaa 24 tuntia vuorokaudessa, joskin alussa yöaikaan lähetettiin levyiltä soitettua tauotonta klassista musiikkia. Muu aika oli lähinnä makasiinityyppistä puhe- ja musiikkiohjelmaa kuten paikallisradioissa. Myös lyhyitä uutislähetyksiä oli silloin tällöin.

Alla on listattuna joitakin Radiomafian pitkäaikaisia ja tunnetuimpia ohjelmia, joilla monella oli vankka kuuntelijakunta. Osa ohjelmista jatkaa edelleen Yle Radio Suomessa ja Yle Radio 1:ssä.

• Radiomafian ensimmäisen lähetyksen 1. kesäkuuta 1990 kello 6.00 aloitti aamuohjelma Herätysjuhla juontajinaan Tero Liete ja Juha Roiha, joka lausui kanavan ensisanat "Hyvää huomenta, tämä on Radiomafian taajuus".^[4] Ensimmäinen kanavalla soitettu kappale oli James Brownin "Papa's Got a Brand New Bag".^[5]
• Vuonna 1993 toimittaja Ruben Stiller ensin hyllytettiin suorista lähetyksistä hänen haukuttuaan ohjelmassaan Ylen uutta radiotoimialan johtajaa Tapio Siikalaa "keskustalaiseksi kökkötraktoriksi", ja sittemmin erotettiin hänen mentyään vastoin johdon kieltoa jatkamaan aihetta Outi Poppin suoraan radiolähetykseen.^[6]
• Ari Peltosen roisi keskustelu kuulijan kanssa eräässä puhelinkontaktilähetyksessä poiki eduskuntakyselyn ja Peltosen väliaikaisen hyllytyksen suorista lähetyksistä.^[7]
• Eduskuntaan on valittu kaksi Radiomafian toimittajaa, Pertti Salovaara (kesk.) ja Jaana Pelkonen (kok.).
• Vuonna 2010 tuli kuluneeksi 20 vuotta kanavan perustamisesta. Sen kunniaksi monia kanavan vanhoja ohjelmia saattoi kuulla internetissä viikon ajan.^[8]

• Radiomafian top 500
• Radiomafian sata parasta biisiä

• Radiomafia NYT. Yle Elävä arkisto. 28.5.2010. Arkistoitu 15.11.2011. Viitattu 24.2.2023.
• Radiomafia 9. helmikuuta 1997. Wayback Machine. Viitattu 24. marraskuuta 2024.