Pyhä Yrjö

Legendan mukaan Yrjö syntyi 200-luvulla varakkaaseen kristittyyn perheeseen. Hänen isänsä oli Kappadokiasta, nykyisestä Vähästä-Aasiasta ja äitinsä Lyddasta, Palestiinasta. ^[1] Isä palveli armeijan upseerina ja äiti jäi leskeksi nuoren poikansa kanssa.

Yrjön sanotaan liittyneen armeijaan isänsä tavoin ja nousseen tribuuniksi ja kreiviksi (lat. comes) ja palvelleen keisari Diocletianuksen (hallitsi 284–305) henkivartiokaartissa. Vuonna 303 Diocletianus määräsi kristittyjen vainon Rooman valtakunnassa. Hänen caesarinsa Galerius vaikutti kertomuksen mukaan päätökseen ja jatkoi vainoa omalla keisarikaudellaan 305–311.^lähde?

Yrjö kieltäytyi toteuttamasta vainokäskyä, tunnustautui itse kristityksi ja arvosteli keisarillista päätöstä. Diocletianus raivostui ja määräsi petturin kidutettavaksi ja teloitettavaksi. Kidutuksen jälkeen hänen kaulansa katkaistiin Nikomedeian muurin vieressä 23. huhtikuuta 303. Hänen kärsimyksensä vakuutti keisarinna Alexandran ja pakanapapin kääntymään kristityiksi ja heidät teloitettiin samalla. Yrjön ruumis palautettiin Lyddaan haudattavaksi, ja kristityt kunnioittivat Yrjöä marttyyrina.^lähde?

Pyhän Yrjön kunnioitus alkoi varhain – jo keisari Konstantinus Suuri (306–337) rakennutti Lyddaan kirkon Yrjänän kunniaksi. Kirkko tuhoutui 1010, mutta ristiretkeläiset pystyttivät sen uudelleen. Kolmannen ristiretken aikaan sulttaani Saladin tuhosi kirkon jälleen. Viimeisin ja olemassa oleva kirkko pystytettiin vuonna 1872.^lähde?

300-luvulla Yrjön maine levisi Palestiinasta koko Itä-Roomaan, ja 400-luvulla hahmo oli tunnettu jo Länsi-Roomassakin. Paavi Gelasius I (492–496) kanonisoi Yrjön pyhimykseksi vuonna 494. Ensimmäinen teksti, jossa Yrjänän elämään yhdistetään ihmeteot, on Acta Sanctorum 400-luvulta.^lähde?

 

 

Varhain 1000-luvulla Yrjöstä tuli ritarien esikuva, jolloin hänet kuvattiin haarniskoituna hevosen selässä. Yrjö on keskeinen hahmo monissa keskiajan teoksissa. Genovan arkkipiispa Jacobus de Voragine (1230–1298) keräsi pyhimyksiä koskevia legendoja Legenda Sanctorum -teokseen, joka 1200-luvulla tunnettiin nimellä Legenda aurea (Kultainen legenda) arvostuksensa ansiosta. Pyhän Yrjön taru on keskeinen osa teosta ja vaikuttanut pyhimyksen myöhempään kuvaukseen. Hän oli myös yksi neljästätoista pyhästä auttajasta.

Englannin kuningas Edvard III (1327–1377) korosti ritarien kunniakoodia ja perusti 1348 ensimmäisen ritarikunnan. Ritarien esikuvaksi valittiin ainoa pyhimys, joka kuvattiin hevosen selässä. Edward III:n valtakaudella Pyhästä Yrjöstä tuli myös koko Englannin suojelupyhimys ja hänen värinsä otettiin Englannin lippuun. Iberian niemimaalla Yrjänä oli Aragonian kuningaskunnan suojelupyhimys, katalaaniksi Sant Jordi ja Portugalissa São Jorge, kuningaskuntien taistellessa Kastiliaa vastaan. Hyväksyttyään saman suojelupyhimyksen Englanti ja Portugali solmivat pitkäaikaisen liiton 1386.

Keisarinna Katariina II Suuri perusti 1769 Pyhän Yrjön ritarikunnan, joka oli tarkoitettu vain sotilaita varten, ja jonka kunniamerkkejä jaettiin ensimmäiseen maailmansotaan asti. Pyhän Yrjön ristit ovat olleet erittäin arvostettuja, ensimmäisen luokan ristiä on jaettu vain 25 kpl. Suomalaisia kolmannen luokan ritareita on 8 ja neljännen luokan ritareita kolmisenkymmentä, heidän joukossaan C. G. E. Mannerheim, jolle risti myönnettiin syksyllä 1914^[2].

Erityisen kuuluisa on pyhimyksen taistelu lohikäärmettä vastaan. Tarun mukaan lohikäärme teki pesänsä Silene- tai Selem-nimisen kaupungin lähteen lähelle Libyassa. Saadakseen vettä lohikäärmeen valloittamasta lähteestä kaupunkilaisten oli tehtävä sopimus lohikäärmeen kanssa, joka vaati itselleen joka päivä lampaan ja neitsyen.

Uhrattava jouduttiin valitsemaan arpomalla, jolloin eräänä päivänä arpa osui prinsessa Cleolindan kohdalle. Kuningas anoi tyttärelleen armoa ja tarjosi kyläläisille kaiken kultansa ja hopeansa uhrattavan vaihdosta. Se ei auttanut, vaan prinsessa jouduttiin tarjoamaan lohikäärmeelle. Prinsessa vietiin lähteelle, jossa hän epätoivoissaan kääntyi rukoukseen. Tällöin matkustava Yrjänä sattui paikalle ja ritarilupaukselleen uskollisena uhmasi lohikäärmettä ja surmasi sen iskemällä miekkansa sen kitaan. Lohikäärmeen verestä versoi ruusupensas täynnä verenpunaisia ruusuja. Kiitollisina kyläläiset hylkäsivät pakanallisuuden ja kääntyivät kristityiksi.

Toisissa versioissa Yrjö surmaa lohikäärmeen peitsellä tai haavoittaa sitä. Prinsessa kesyttää lohikäärmeen kietomalla vaatteensa sen kaulan ympäri. Kuninkaan kerrotaan rakentaneen lohikäärmeen surmaamisen paikalle kirkon Neitsyt Marialle ja pyhälle Yrjölle, ja lähteen veden kerrotaan tästä alkaen parantaneen kaikki sairaudet.

 

 

Ortodoksisessa kirkossa suurmarttyyri Georgios Voittaja on kunnioitetuimpia sotilaspyhiä etenkin Kreikassa ja Venäjällä. Georgios-nimi tulee kreikkalaisista sanoista ge ’maa’ ja ergon ’työ’ ja merkitsee talonpoikaa.^[3]

 

Pyhä soturi -ratsastusaihe tuli tunnetuksi frankkien valtakunnassa ristiretkien ajalla. Lohikäärmeaihe on peräisin Lähi-idästä. Ortodoksisissa ikoneissa Georgios Voittaja on kuvattu sotilaana 600-luvulta asti ja 1100-luvulla ilmestyi aihe, jossa lohikäärmeen lähestyessä nuorta tyttöä paikalle ilmestyy Georgios valkoisella ratsulla, taltuttaa hirviön Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja lävistää lohikäärmeen keihäällään. ^[4] Tämä kuva vakiintui Georgios-ikoneissa erityisesti frankkien alueella. Ikonikuvassa lohikäärme on pakanuuden ja maagisten voimien symboli ja Georgios, Kristuksen soturi, voittaa pimeyden.

Novgorodilaiseen ikoniin on kuvattu pyhän legendasta tunnetuin episodi. Siinä Georgios Voittaja pelastaa Selemin kuninkaan tyttären lohikäärmeelle uhrattavaksi joutumiselta. Uroteko saa koko kaupungin kääntymään kristinuskoon.^[5]

Pyhä Georgios Voittaja taistelee lohikäärmettä vastaan -aiheista ikonia käytettiin Venäjän kirkon lähetystyössä 1300-luvulta alkaen pohjoisilla metsäseuduilla. Ratsastuskuvauksissa hevonen symboloi Jumalan asettamaa hengellistä ratsua. Kertomus ei kuvaa historiallista tapahtumaa vaan kuoleman jälkeistä ihmetekoa, ja kuva on marttyyriuden symboli, jossa Kristus siunaa Georgiosta. Keihäs, joka tulee taivaasta ja lyö maahan pakanuuden ruhtinaan, ei ole surman ase vaan risti. Taistelun jälkeen paha sidotaan, ja se on kirkon hallinnassa sakramenttien kautta. Georgioksen taistelu lohikäärmettä vastaan kuvaa myös ihmisen taistelua omaa syntistä minäänsä vastaan. Pyhä Georgios Voittaja muistuttaa siitä, että pahan kukistaminen on syytä alkaa omasta itsestä.

Eri puolilla maailmaa on rakennettu lukemattomia ortodoksisia kirkkoja taivaallisen suojelijan, Georgios Voittajan, kunniaksi. Georgiassa, jonka toinen suojeluspyhä Georgios Voittaja on, kirkkoja on satoja. Suomessa on ainakin yksi, Siilinjärvellä sijaitseva Suurmarttyyri Georgios Voittajan kirkko.^[6]

Pyhä Yrjö on myös Georgian, Kanadan, Latvian, Konstantinopolin, Genovan, Saksan, Kreikan, Maltan, Etiopian, Serbian, Montenegron, Palestiinan ja Venetsian suojeluspyhimys. Myös partioliike kunnioittaa häntä suojeluspyhimyksenään. Suomessa partiolaiset käyttävät hänestä nimitystä Pyhä Yrjänä.^[7]

Pyhän Yrjön muistopäivä on vanhastaan 23. huhtikuuta sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa.^[8] Sitä vietetään kansainvälisenä juhlapäivänä myös partioliikkeen piirissä, joka pitää häntä suojeluspyhimyksenään. Sama päivä on myös esimerkiksi Suomessa Yrjön ja muiden saman nimen muunnelmien nimipäivä. Vuonna 1969 muistopäivä poistettiin katolisen kirkon pyhimyskalenterista, mikä ei tarkoita pyhimyksen aseman poistamista.

Yrjön päivä 23. huhtikuuta on edelleen Katalonian toiseksi tärkein juhla, jota on perinteisesti juhlistettu lahjoittamalla ruusu, johon vastataan kirjalahjalla. Tämän tavan johdosta Unesco julisti päivän kansainväliseksi kirjan päiväksi. Suomessa kirjan ja ruusun päivää vietetään toukokuun toisena tiistaina. Vuonna 2006 samalle päivälle sattuneen Eurooppa-päivän johdosta, päivä siirrettiin vuorokautta myöhäisemmäksi eli toukokuun 10. päivään. Maltalla juhlapäivä on heinäkuun neljäs sunnuntai.

Karjalassa Jyrin päivä (ennen toukokuun alussa, nyt 23. huhtikuuta) oli karjan uloslaskemisen päivä. Jyrinä juhlittiin nykyisen juhannuksen malliin ja muokattiin suopeaa maaperää uudelle kasvulle ja lisääntymiselle.^[9] Jyrin päivän aamuna lapsille laitettiin lehmänkello kaulaan ja juoksutettiin navetan eli läävän ympäri. ^[10]

Inkerissä Jyrin eli Jyrkin päivä oli myös paimenten ja akkain päivä. Eritoten karjanhoitoon keskittyneiden naisten näkökulmasta Jyrin päivänä vietettiin kesän ensimmäistä päivää koska päävastuu karjanhoidosta siirtyi naisilta paimenille. Jyrin päivästä kasvoikin Inkerissä nimenomaan naisten juhlapäivä, johon muut miehet kuin paimenet eivät saaneet osallistua.^[11] Kertomatiedon mukaan Jyrin päivänä "Jollekin tietylle naiselle viedään naista kohden ohraa kappa, ja hän keittää yhteisoluen. Sen luokse, joka ottaa oluen keittääkseen, kokoontuvat kylän naidut naiset. Neljä pöytää on täynnä ruokaa: voita, lihaa, kananmunia, kaloja. Kun paimenet tulevat illalla kotiin, heidät kutsutaan myös mukaan. Kaukalossa tai kätkyessä kuljetetaan yhtä vanhaa naista, vedetään nuoralla läpi kylän. Miehet juoksevat karkuun nähdessään naisjoukon kulkevan. Kylänväki nauraa räkättää. Jollakin on havunoksa lippuna, jollakin sarvet päässä, jollakin lankakerä päänä ja keppi kaulana: se on kurki." ^[12]

Suomessa on kansanomaisesti eletty karhunvuoden rytmissä. Syysmattina karhu oli muhkeimmillaan, Heikinpäivänä se käänsi kylkeä ja Jyrinpäivänä heräsi.^[13]

• Schäfer,Joachim: Georg der Märtyrer Ökumenisches Heiligenlexikon. 2021.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhä Yrjö Wikimedia Commonsissa