Pristina

 

Arkeologisten kaivausten mukaan nykyisen Pristinan alueella on ollut asutusta jo neoliittiselta kivikaudelta lähtien. Illyrialaiset asuttivat alueen 300-luvulla eaa. ja Rooman valtakunnan aikana alue tunnettiin välietappina Naissuksen (Niš), Lissumin (Ljes) ja Skupin (Skopje) välillä. 10-luvulla jaa. noin 12 kilometrin päähän nykyisestä Pristinasta kasvoi Ulpiana (Lipljan) -niminen roomalaiskaupunki. Justinianus I jälleenrakennutti kaupungin 500-luvulla ja se sai nimen Justiniana Secunda. Slaavien valloitettua alueen kaupunki kuitenkin hävisi historiankirjoista. Varhaisen slaavilaisen Serbian valtion aikana alue vaurastui hopeakaivosten seurauksena ja Serbian kuningas Stefan Uroš II Milutin (1282–1321) teki Pristinasta maan pääkaupungin. Kuningas Stefan Uroš III vietti suuren osan ajastaan Pristinassa ja hänen pojallaan Stefan Dušanilla oli kaupungissa palatsi, jossa hän tapasi Konstantinopolista paenneen keisari Johannes VI Kantakuzenosin. Dušanin palatsi sijaitsi todennäköisesti nykyisen kellotornin ja Pazar-moskeijan välissä. Stefan Uroš V:n valtakauden jälkeen Pristinasta tuli Vuk Brankovićin pääkaupunki ja säilyi sellaisena myös serbien kärsittyä tappion Osmanien valtakunnalle Kosovo Poljen taistelussa vuonna 1389. Serbian despotaatin aikana Pristina oli yksi Serbian kaupan keskuksista. Kaupungissa oli ragusalaisten kauppiaiden siirtokunta ja se tuli tunnetuksi turnajaisistaan.^[3]

Osmanien muodostama uhka jatkoi kasvuaan ja vuonna 1439 osmanit asettivat Ishak Beyn edustajakseen Pristinassa ja hallitsivat kaupunkia kokonaan vuoteen 1455 mennessä. Serbian kuninkaiden palatsi tuhottiin ja sen tilalle rakennettiin muita rakennuksia, kuten Pazar-moskeija. Alueen hallinnollinen keskus siirrettiin Pristinasta Vučitrniin, mutta se säilytti taloudellisen merkityksensä paljolti sen ragusalaisen siirtokuntansa ansiosta. 1500-luvulla kaupungissa matkailleet kuvailivat sitä rikkaaksi. Kaupunki kärsi mittavat tuhot suuren Turkin sodan aikana ja etenkin vuonna 1689, jolloin itävaltalaiskenraali Piccolomini valtasi Pristinan ja Skopjen serbien ja katolilaisten albaanien tukemana. Itävaltalaisten vetäytyessä 1690 heidän mukanaan pohjoiseen lähti suuri osa alueen serbitaustaisesta väestöstä osmanien kostotoimien pelossa. Saman tapainen muuttoaalto käynnistyi myös Itävallan–Turkin sodan aikana vuonna 1737. Serbien tilalle muutti islamin uskoisia albaaneja Albaniasta. 1700-luvulla Pristinaa hallitsivat sittemmin osmanien alaisuudessa noin vuosisadan ajan gjinollien albaanisuku. 1800-luvulla kaupungissa oli noin 9 000-12 000 asukasta ja kaupungin taloudellinen merkitys väheni. Vuonna 1910 Pristinassa oli yhteensä 4 00 taloutta ja sen asukkaat muodostuivat albaaneista, serbeistä, juutalaisista, romaneista ja tšerkesseistä. Talouksista 3 200 oli muslimeja, 531 ortodoksisia ja 65 juutalaisia.^[3]

 

Serbian armeija valloitti Pristinan ensimmäisen Balkanin sodan aikana vuonna 1912 ja tällä kertaa kaupungista pakeni sen muslimitaustaisia asukkaita muuttoliikkeessä, joka jatkui aina ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja sen jälkeenkin. Vuonna 1913 kaupungissa oli 18 174 asukasta. Bulgaria valtasi kaupungin vuonna 1915 ja serbit jälleenvaltasivat sen vuonna 1918. Vuosien 1918 ja 1941 välillä kaupunki oli osa Jugoslavian kuningaskuntaa ja toisen maailmansodan aikana se oli osa Natsi-Saksan ja Italian hallitsemaa Suur-Albaniaa. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungista tuli sosialistiseen Jugoslaviaan kuuluneen Kosovon ja Metohijan autonomisen alueen (myöhemmin yksinkertaisesti Kosovo) pääkaupunki, sekä maan albaanivähemmistön kulttuurillinen ja poliittinen pääkaupunki.^[3] Vuonna 1990 Jugoslavian presidentti Slobodan Milošević lakkautti Kosovon autonomian ja alue siirrettiin Serbian suoraan hallintaan. Kosovon sota alkoi vuonna 1996 Kosovon vapautusarmeijan aloitettua laajamittaiset hyökkäykset ja serbien ryhdyttyä vastatoimiin. Nato aloitti Jugoslavian pommituksen vuonna 1999, johon serbit vastasivat aloittamalla Kosovon etniset puhdistukset. Rauhansopimuksen jälkeen alueen otti hallintaansa YK ja Kosovo julistautui itsenäiseksi vuonna 2008. Nykyisin Pristina on Serbian edelleen osanaan pitämän itsenäisen Kosovon pääkaupunki.^[4]

 

Kaupunki sijaitsee kahden suuren maantien risteyksessä, ja sillä on kansainvälinen lentokenttä, joka sijaitsee 16 km kaupungin keskustasta. Pristinasta on säännöllisiä lentoja Wieniin, Ljubljanaan, Tiranaan, Lontooseen, Stuttgartiin, Hampuriin, Geneveen, Budapestiin, Milanoon ja Veronaan.^[5]

 

Vuonna 2011 Pristinassa oli yhteensä 198 897 asukasta.^[6] Vuoden 2016 arvion mukaan asukkaita on yhteensä 207 708.^[1] Vuonna 2011 kaupungin asukkaiden suuri valtaosa oli etniseltä taustaltaan albaaneja (194 452). Vähemmistöjä olivat esimerkiksi turkkilaiset (2 156), aškalit (557), serbit (430), bosniakit (400) ja goranit (205).^[6] Muun kuin albaanitaustaisen väestön osuus kunnan väestöstä oli huomattavasti suurempi ennen vuotta 1999, mutta sotaa paenneista vain pieni osa on palannut takaisin kaupunkiin. Joidenkin lähteiden mukaan serbien todellinen määrä Pristinassa ja läheisissä kylissä on noin 2 000.^[7]

Pristinan yliopisto on perustettu vuonna 1969. Siinä on nykyisin seitsemäntoista tiedekuntaa, joista osalla on toimintaa myös muissa kaupungeissa.^[8] Kaikkiaan yliopistossa on noin 28 000 opiskelijaa.^[9] Yhteensä Pristinassa on 54 ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitosta.^[7]

•   Tirana, Albania

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pristina Wikimedia Commonsissa