Pirkkalaiset

Pirkkalaiset eli pirkkamiehet tai pirkat (ruots. birckarlar) olivat Tornion, Luulajan ja Piitimen pitäjissä asuneita, suurelta osin savolais-, karjalais- ja hämäläistaustaisia talonpoikia, joilla oli historialliseen kaupankäyntiin perustuva vahvistettu oikeus verottaa saamelaisia ja käydä kauppaa heidän kanssaan. Pirkkalaisten lapinverotuksen ja -kaupan juuret olivat syvällä rautakaudessa, mutta kirjallisissa lähteissä heidät mainitaan Lappia ja Peräpohjaa koskevissa hallinnollisissa asiakirjoissa 1300-luvun alusta aina 1600-luvun alkuun.^[1]

Perimätiedon mukaan Ruotsin kuningas Maunu Ladonlukko olisi myöntänyt pohjoisen talonpojille oikeudet verottaa saamelaisia, mutta tosiasiassa lienee ollut kysymys perinteisten oikeuksien vahvistamisesta Ruotsin kuningaskunnan käytännöksi. Nimitys birckarlar liittyy kyseisiin oikeuksiin ja niiden vahvistamiseen eräänlaisena kruunun vallitsevasta järjestelmästä poikkeavana oikeutena. Birk-oikeuksilla Ruotsin kruunu ulotti vaikutusvaltansa Peräpohjan talonpoikien kautta laajoihin lapinmaihin ja niiden asukkaisiin. Ruotsin kuningaskunnalla ei ollut ennen 1500-lukua suoran hallinnon ylläpitämisen mahdollisuutta Lapissa.^[1] Nämä oikeudet säilyivät aina Kustaa Vaasan aikaan asti.

Professori Armas Luukon mukaan^[2] pirkkalaiset muodostuivat ainakin seuraavista suvuista:

• Torniossa: Alkku, Huki, Kouri, Kyrö, Lavi, Oravainen, Pajainen, Pörhö, Pakkainen, Reikku, Tarsi, Vallo, Vihtakainen
• Kemissä: Hirmu, Jukkainen, Poikela, Tasainen, Tapio, Tieksoi, Torvi (Torvinen), Turtoi

Pirkkalan pitäjään pirkkalaisilla ei liene mitään erityistä yhteyttä, vaikka aikaisemmin historiantutkijat (muun muassa Jalmari Jaakkola) näin otaksuivat. Tästä syystä jotkut nykyajan historiantutkijat ovat ehdottaneet, että 1800-luvulla käyttöön tullut birkarl-sanan suomennos ”pirkkalainen” korvattaisiin sanalla ”pirkkamies”.

Eino Leinon ”Orjan poika” -runossa Pirkka puuhkalakki lähtee miehineen ”Lapin kylihin, Lapin lasta velkomahan”.